AJATUKSIA LASTENVAATTEISTA JA SIIRIN PUKEUTUMISESTA

mini rodini marimekko hunajaistamakia huppari hunajaista blogisiiri mini rodini camo takki pikkulinnen kauppa hunajaista blogisiiri ja ilmapallot elomessut hunajaista blogi marimekkododge coronet hunajaista blogi linnacruising siiri marimekkosiiri marimekko diy hunajaista blogimokilla huanajaista lifestyle marimekko villervallasiiri lepaa puutarhaoppilaitos marimekko aarikkasiiri marimekko kissamekkosiiri littlephant marimekkoIMG_2600 kopioIMG_1317 kopioIMG_8440 kopio

Siirin pukeutuminen on herättänyt mielenkiintoa blogin kommenteissa melko paljon kuluneen vuoden aikana ja ajattelin kirjoittaa siitä kerrankin ihan postauksen. Minulta on kysytty useaan otteeseen, että eikö Siiri kaipaa vaaleanpunaisia ”tyttöjen vaatteita”, Hello Kittyja tai hörsömekkoja. Myös on kysytty siitä, että saako Siiri valita kaupassa omat vaatteensa tai miten hän suhtautuu omiin vaatteisiinsa. Kovasti on kyselty, mikä on Siirin oma pukeutumistyyli tai maku.

Lähdetään siitä liikkeelle, että asumme Hämeenlinnassa, missä lastenvaateliikkeitä on hyvin vähän. Valinnanvaraa on siis hyvin rajoitetusti. Markettikamaa on kyllä riittävästi, mutta ne eivät miellytä omaa visuaalista silmääni. Ostankin Siirin vaatteet lähestulkoon kaikki tilaamalla netistä, ja harvemmin siis shoppailemme lastenvaatekaupoissa. Toki tällöin minulla on kaikki valta, mitä kotimme postiluukusta tipahtaa.Ja kyllä, meiltäkin löytyy Hello kittya kaapista, en tosin kuvaile niitä blogiin, koska en usko sen inspiroivan ketään.

Siiri ei ole tosin kertaakaan osoittanut olevansa tyytymätön vaatteisiinsa. Kysyin häneltä juuri taannoin, mitä mieltä hän on omista vaatteistaan. Siiri vastasi, että vaatteet ovat hänestä todella kauniita. Siiriä haastatellessani huomasin kuitenkin, ettei hänellä ole vielä mitään omaa makua tai tyyliä. Itsellänikään ei tainnut olla ennen yläastetta. Toki 90-luvun juppilapsena pukeuduimme kaikki Leviksen 501:iin ja flanellipaitoihin. Ehkä vahvempien mielipiteiden aika on Siirilläkin myöhemmin.

Tällä hetkellä päälle kelpaa se, mitä heitän sohvalle häntä odottamaan. Tärkeää Siirille on mukavuus. ”Minun vaatteet on pehmoisia ja niissä voi jumpata.” Lempiväreikseen Siiri ilmoittaa mustan ja vihreän.

Tottakai tiedostan, ettei Siiri pukeudu kuin suurin osa tytöistä päiväkodissa. Ihan hyvä niin. Sillä paimentaessani vaaleanpunaisen ja haalean lilan väristä laumaa päivittäin, koen että on hienoa erottua massasta. Sillä jos kasvoja ei näy, en aina tunnista hoitolapsiani pihalta selän perusteella.

En pelkää sitä, että joku toinen lapsi huomauttaisi Siirille hänen pukeutumisestaan. Tavallaan senkin avulla voi opettaa lastaan kestämään toisten sanomisia, kun ei ole kyse kuitenkaan mistään, mikä olisi Siirille vastenmielistä. Tärkeintä on opettaa omallekin lapselle, ettei vaatteilla ole mitään väliä. Sinusta pidetään sinun itsesi vuoksi, ei vaatteiden.

Sijoitan lastenvaatteissa laatuun, mutta korkea hinta ei ole siitä tae. Olen löytänyt itseäni miellyttäviä merkkejä kokeilemalla. Marimekkoa kaapissamme on paljon, mutta nyt on tulossa muutos asiaan. Marimekkoa kun ei enää valmisteta Siirin koossa tasaraitapaitoja lukuunottamatta. Hyvinä kakkosina on tullut Mini Rodini, Raida, Metsola, Beau Loves, Papu, Uhana Design, Bobo Choses, Villervalla jne. Blogeissa usein kulutetaan merkit hyvin nopeasti loppuun, ja kun vaatteet tulevat vastaan joka toisella lapsella kaupunkikuvassakin, alan itse himmailla kyseisen merkin hankkimista. Juuri näin on käymässä Mini Rodinille. Silläpä tilausta on uusille merkeille ja uudehkot suomalaiset merkit kuten Makia ja Vimma ovat tuntuneet raikkaammille vaihtoehdoille. Muutenkin tykkään ostaa street-vaatemerkkien lastenvaatteita, tai jopa naisten t-paitoja xxxs koossa. Tästä on esimerkkinä Carhartt. Isompien ketjujen vaatteita ostan toki myös, näistä suosin Lindexin vaatteita.

Mutta jos ja kun tulee päivä, kun Siiri kieltäytyy jotain vaatetta käyttämästä, myyn sen eteenpäin. Tilalle hankitaan sitten jotain, missä lapsellani on hyvä olla. Haaveissa on löytää uusia merkkejä, joissa yhdistyy sopivassa määrin ”lapsellisuus” ja hauskuus. Mukavuutta unohtamatta. Olen myös pikkuhiljaa alkanut ommella itse Siirille vaatteita ja tälle toivon aikaa tulevaisuudessa enemmänkin.

Siiriä usein luullaan pojaksi, korjaan kyllä päivitteleville mummoille kyseessä olevan tyttö. Toisaalta taas Siiri on niin valloittava persoona halutessaan, että usein ihmettelijät unohtavat asian heti jutellessaan sanasen Siirin kanssa. Kyseessä on niin neitimäinen pirpana, että ei voi erehtyä. Valloittavaa tyttöenergiaa voi olla vaikkei näytä ulkoisesti sokerikuorrutellulta leivokselta pitseineen päivineen. 😉

Rehellisesti sanottuna, onhan lapsen pukeminen aikuisen naisen Barbie-leikki. Miksei sitä pukisi omaa lastaan omien mieltymystensä mukaan. Tämä alkaa jo ennen lapsen syntymää, lastenvaatteiden hankkiminen.

Heräsikö ajatuksia?

vimma siiri hunajaista maija louekariHAY NAAMARI HUNAJAISTA BLOGI SISUSTUS LASTENVAATTEET PAPU UUTUUS PAITAFINE LITTLE DAY T-SHIRT HAPPY PIKKULINNUN KAUPPA HUNAJAISTAlumikenka parolan rottinki hunajaista mini rodinilindex bear hunajaistamini rodini tahtihousut marimekko hunajaista lastenvaatteetsiiri marimekko 2013 syysmallistohunajaista mini rodini pantteri keltainen siiri nauraamarimekko siiri kukkaseppele hunajaistapaapii pipo hunajaistaahveniston uimaranta appara hunajaista blogi siiri mini rodini bobo chosesmolo kids lastenvaatteet hunajaista lifestyle aitiysblogisiiri ohrapellossa mini rodini hipsteri hunajaista aitiys lifestyle blogisiiri marimekko piccolo raita lastenvaatteet hunajaistaIMG_1992 kopiosaunanraikas siiri hunajavirpi ja lapsetIMG_4008 kopioIMG_6106-001

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalla sekä Instagramissa.

EHKÄ PIDÄT MYÖS

105 Comments

    1. Pitääkin luea 🙂

      Oon kyllä sitä mieltä että Siirillä ei varmaan tule hetkeen vielä olemaan omaa makua, ja kyllähän vanhempi saa päättää niin kauan kun maksaa vaatteet 😉

      Mutta mitään ei vasten tahtoa kyllä pueta päälle 🙂

      Siirin vaatteet on kyllä kaikki ostettu sillä periaatteella, että niissä on mukava olla ja kauniit kuvitukset on vaan plussaa 🙂

  1. Sulla on asiat hyvin kun Siiri tykkää vaatteista mitä valitset 🙂 Mä valitsen aamulla kaapista tyttöjen kanssa yhdessä vaatteet ja poikkeuksetta ne on pinkkiä, lilaa, keltaista tai punaista… Oon lopettanut kaiken muun ostamisen sillä mun tytöt rakastavat vaatteitaan ja mun mielestä saavat itse valita tyylinsä, tällä hetkellä se on main stream prinsessa plääh… Kaupoissa ja kirppiksillä kierrellessä kerään koriin tavaraa ja lopuksi käyn tyttöjen kanssa läpi mistä tykkäävät.

    Päiväkotiin valitaan käytännöllisiä yhdistelmiä joissa värit/kuosit mätsää, muuten ei mitään väliä.

    Hyvä asenne sulla, mutta se nyt ei ollut uutta tai tullut puun takaa. Musta vaatetuksen opetus on yksi tärkeä osa kasvatusta, en siis kovin hyvällä katso näitä vanhempia joiden herrantertut vetelee missä vaan ryysyissä oman valinnan mukaan ympäri vuoden… Miten voi aikuisena osata pukeutua nätisti ja olosuhteisiin sopivasti jos lapsena ei ole oppinut?

    1. Totta! Kyllä kauneuskäsitys tulee kotoa ja toivottavasti siitä tarttuu jotain Siirille…osaa arvostaa sitä toivottavasti, että hänen pukeutumiseen on nähty vaivaa.

      Ihmettelen kyllä ettei Siiri ole lainkaan kiinnostunut vaatteiden ulkonäköön vaikuttamisesta – vielä.

  2. Äiti saa päättää koska äiti myös maksaa. En saanut koskaan itse hinkumuani neonihanuuksia 80-luvulla eikä siitä mitään traumaa tullut. Äitini ompeli tosi paljon itse ja kävi jo tuolloin kirppareilla, mikä oli aika marginaalia vielä silloin. Netti on myös minun ykkösosospaikkani ja lasten kirppareiltakin tarttuu paljon kivoja juttuja pienille pojille.

  3. Mun mielestä Siiristä näkee selkeästi, että neiti viihtyy vaatteissaan todella hyvin. Vaikka Siirillä ei varmasti vielä omaa pukeutumismakua olekaan ja vaikka en itse Siiriin oo päässyt tutustumaan, niin sen perusteella mitä tänne on välittynyt, on vaatteet ja niiden yhdistelmät ihan Siiriä 🙂

    1. Niinpä, ois jopa hullua että 5-vuotiaalla olisi jo joku oma selkeä maku…mutta olen tyytyväinen että Siirille on kehittynyt hyvä silmä vaatteiden yhdistelemisen suhteen…osaa jo ehdottaa mitkä housut ja paita laitetaan 🙂

  4. Kauniita vaatteita Siirillä! Toivottavasti saat vielä jonkun aikaa päättää, mutten usko, että ihan yläkouluikään asti sentään. Meillä ei enää pitkään aikaan äiti ole niitä osannut valita 🙂

  5. Ihanan tervejärkistä ajattelua! Vähän mua huvitti se, että Siirin omaa makua on kyselty, eiköhän se mitä omalla maulla tarkoitetaan tule myöhemmin, omasta kokemuksesta voin sanoa. Ehkä nykyään huolestutattaa se, että on kuullut kuinka ekaluokkalainen ei suostu pitämään toppahaalaria tai lastenvaate on liian lapsellinen eskarilaiselle?!

    1. Mä olen ihmetellyt samaa, että miten joillakin on jo päiväkoti-ikäisenä oma maku 🙂 Noh, kaikki on yksilöitä. Siiri on aina onnellinen saadessaan jotain uutta, halaa aina uusia vaatteitaan 😀

      Mä ainakin perustelisin lapselle vaan sen, että puku on helpompi pukea ja silloin selkä ei saa kylmää, haalareitakin on tosi hienoja nykyään 🙂

  6. Paljon samoja ajatuksia täällä! Päällimäisenä kuitenkin tämän postauksen jälkeen, että voi ihana tuota Siiriä! Niin suloinen ja kaunis tyttölapsi, ja ovathan nuo asuktin toinen toistaan upeampia ;).

  7. Siirin vaatteet ovat kauniita. Oma maku syntyy omaa vauhtia. Hyvä, että hellokittyjä, hörhelöitä ja muuta pinkkiä löytyy kuitenki kaapistakin :). Hieman apea esimerkki meidän naapurustossa. Vanhemmat inhoavat vaaleanpunaista ja sitä ei ole millään muotoa hankittu lapselle, kun lapsi tulee meille kylään hän riisuu kaikki vaattensa ja suuntaa tyttöni kaapille valiten aina vaaleanpunaisen ”prinsessamekon”. Vaikka mekko käynyt jo pieneksi haluaa hän sen päällensä. Neuvottelimme isommasta mekko vaihtoehdosta niin ei käyny koska rakastaa juuri sitä mekkoa niin paljon ja koska äiti ei osta hänelle yhtään vaaleanpunaista mekkoa tai vaatetta ja hän tykkäis vaaleanpunaisesta 🙁

    1. Siirillä löytyy noita hörselöitä kotileikkiä/roolileikkiä varten ja se riittää hänelle. en haluaisi että hän olisi minulle katkera aikuisena siitä, etten antanut leikkiä prinsessaleikkiä :/ Siis annan ja mielelläni annankin 🙂

  8. Ihania kuvia, ihania vaatteita!

    Meidän lapset ovat myös suht’ helppoja vaatetettavia; oikeastaan kaikki, mitä valitsen, kelpaa:) Ainakin vielä! Katsotaan, kuinka pitkään asia on näin (lapset siis 6 v., 4 v. ja 1,5 v.) 😀

    Meidän tytöltä löytyy paljon ns. tyttömäistä, mutta aina välillä on kiva pukeutua kirkkaisiin väreihin tai vaikkapa graafiseen mustavalkoiseen.

    Ja täytyy vielä sanoa, että tärkeintä ei todellakaan ole se, mitä on päällä! Kunhan vaate on sään- ja tarkoituksenmukainen, mukava päällä ja lapselle sopiva, ollaan oikealla polulla:)!

    Jokaisella on oikeus pukeutua ja pukea lapsensa miten itsestä hyvältä tuntuu♥ Toinen pukeutuu ns. merkkivaatteisiin ja toinen merkittömiin, toinen värikkäisiin ja toinen hempeisiin, ei sen väliä:)!

    1. Ja meilläkin löytyy ns merkittömiä vaatteita melkein puolet kaapista joten toivon, ettei nyt taas joku saa väärää käsitystä tämän postauksen takia…

      Onneksi siirille kelpaa kaikki, ja oikeastaan hän on aina hyvin onnellinen uusista vaatteistaan…halailee niitä saadessaan 😀

  9. Siirin vaatteet ovat tosi kauniita, hauskoja ja inspiroivia. Itse ainakin inhoon ”perusvaatteita”, vaaleenpunaista ja jotain hirveitä printtejä ja kuvioita jne. Tosi tarkasti on mielessä, miten puen omaa lasta sitten joskus kun sellainen maailmaan putkahtaa, oli se sitten tyttö tai poika 🙂 Musta on muutenkin kiva tukea esim. kotimaisia pieniä merkkejä sen sijaan että ostaa kaikki kuteet jostain Prismasta tai H&M:ltä tms.

    1. Vaaleanpunainenkin käy, kunhan se on jotenkin persoonallisemmin yhdistelty muihin väreihin 🙂 Ettei ihan päästä varpaisiin pinkissä 🙂

      Kotimaisuutta kuuluu ehdottomasti kannattaa! Vaikka meiltä löytyy myös Prisman ja henkkamaukan vaatteita 😀

  10. Ihanan tervettä ajattelua! Olen vähän kadekkin teen hämeenlinnan vähäisestä kauppatarjonnasta, koska me taas ollaan aina asuttu ”isoissa” kaupungeissa, jossa on kyllä kauppoja ollut (varsinkin niitä ketjuliikkeitä) ja täten lastenvaatteet on aina sellaisista hankittu. Paljon ostetaan kyllä kirppiksiltäkin ja muutamia on netistäkin tullut tilailtua, mut opiskelijaperheessä matti kiristää nyöriä siinä määrin, et postikulut tuntuu aika ilkeiltä usein sen ostoksen päälle. Uskon, että siirikin on välttynyt suurissa määrin pinkki-hysterialta, kun ette ole häntä sinne kauppoihin raahannut mukana. Meillä tosin kaikki ”poikavärit” meni oikeen jees siihen asti, kunnes päiväkoti alkoi – ja se oli se seura joka sai mielen muuttumaan. Aada iskikin totaalisen housu-kiellon kolmevuotiaana päällensä ja täten käytti vuoden vain mekkoja ja hameita. Onneksi niihinkin on tullut jonkin asteinen kyllästyminen ja housut ovat palanneet ihan normikäyttöön Aadan omasta tahdosta. Pinkki tosin taitaa olla ikuisesti se favorite väri, vaikka kuinka päätin raskausaikana, että meidänhän lasta ei sitten pueta mitenkään sukupuolelle ominaisesti pinkkiin ja hellou kittyyn. Niin se äidin sydän vaan heltyi kaksi vuotiaan rakastaessa yli kaiken hello kittyä ja juurikin sitä pinkkiä. Enää ei niin väliä onko se vaate pinkki vai vihreä (äidin mielestä), kunhan kokonaisuus mätsää. Taitaa se pinkki olla ihan söpökin jo nykyään. Haha.

    1. Siiri on ollut nyt aika vähän päiväkodissa, joten luulen hänen jopa sen vuoksi säästyneen joukkohysterialta 😀

      Meillä löytyy hello kittya jne pikkareista ja t-paidoista, ne voi helposti piilottaa vaikka Vimman alle 😉

  11. Niin ja piti vielä sanoa, että taitaa olla aika harvinaista nykyään, että on tyttö, joka tykkää vähän erilaisesta tyylistä, kun valtaväestö! Ihanaa, nauti, kun Siirikin nauttii!! Mekin nautitaan täällä ruudun toisella puolen!

  12. Siirin tyyli on tosi cool, minä tykkään! 🙂 Ja paljon samoja ajatuksia itsellänikin on lasten pukemisesta ja pukeutumista. Tottakai lapsille tulee valittua niitä vaatteita joista itsekin pidän! Yleensä teen ostokset netistä tai ruokatunnilla, siis ilman, että lapset ovat mukana, mutta harvemmin tulee hankittua mitään mikä lapsille ei kelpaisi, kun ikää tulee lisää toki sitten saa vaikuttaa vieläkin (ja varmasti ei edes anneta vaihtoehtoa ;)) enemmän omaan pukeutumiseen.
    Iltaisin ehdotan monesti 5-vuotiaalle tytölleni, että valitsetko itse vaatteesi, mutta yleensä hän haluaa, että minä valitsen, 4-vuotiaalla pojalla sen sijaan on enemmän minä itse-vaihe ja jotkut vaatteet häntä tällä hetkellä ”inhottavat” ja kun vieraita tulee pitää saada ”vaaleat housut ja kaulukset” eli kauluspaita ja hän valitseekin sitten monesti itse kaapista ainakin ne kotivaatteet.
    HelloKittyt, Autot ja muut yritän pitää yökkäreissä ja pikkareissa, eivät vaan ole minun juttu.
    Aikuisethan ne auttavat lasta kehitämään omaa makuaan ja tyyliään ja toki pitää antaa erilaisia vaihtoehtoja, mutta en myöskään ole sitä mieltä, että tytöille vain hameita, vaaleanpunaista ja hörselöä pitäisi olla.
    Tulipahan tekstiä, hyvä aihe siis! 😀

    1. Oon muuten kuullut paljon, että pojat ovat krantumpia äitien valkkaamia vaatteita kohtaan 😀 Musta se on hauskaa, että luontaisesti pojillakin on kiinnostusta vaatteita ja omaa ulkonäköä kohtaan!

  13. Vaatteisiin sen enempää kantaa ottamatta (juuri sellaisia, mitä itse meidän lapsille mielelläni pukisin, ja monta tuttua joukossa onkin), niin voi että mitä muistoja näistä kuvista Siirille jää! Ihania kuvia, kauniita hetkiä ja suloinen tyttö <3

  14. Oih, vihdoinkin joku avautuu aiheesta, mihin itsekin törmään melkeinpä voisin sanoa joka kerta ku lasteni kanssa jossain liikun. Nykymaailmassa, missä tuntuu tasa-arvolla olevan enemmän arvoa ku ehkä koskaan aikaisemmin, tuntuu olevan sama ajatusmaailma, mitä kautta aikojen. Tytöt pinkeissä, pojat sinisissä. Pyh, miten puistattava ajatus! Eniten ihmetyttää se, miten avoimesti ihmiset myöntävät sen, miten ”kuvittelin tyttösi olevan poika, ku mustat vaatteet päällä” tai ”no, kun pojallasi ei nyt ollut sitä sinistä päällä” ku olikin punaset tai keltaset farkut jalassa. Argh, sanon minä! Meidän neiti on vasta 2v. joten todellakin äidin antavat vaatteet sopivat. Sitä en vaan ymmärrä, miten tuon ikäinen lapsi on jo niin perillä pinkistä ja hello kittystä, vaikka meidän talossa ei ole koskaan ollu kumpaakaan, eikä sitä ole koskaan tarjottu. Kait se vaan tulee ”valtaväestöstä” ku naapurit tytöt on AINA pinkeissä ja on hello kittyä siellä ja täällä. Mut tässä vaiheessa menen todellaki oman mielen mukaan. Ompelen paljon, että saan just sitä mistä pidän ja tiedän että ei ole joka toisella vastaantulijalla samanlaista päällä. Mutta tiedostan myös sen, että se prinsessa pinkki kausi on tulollaan…(toivottavasti ei tuliskaan;) ) Sen olen huomannu silti omissa lapsissani, että heille väri ku väri on sekä tytön että pojan väri. Kyselin esikoiselta tässä kerran väreistä ja hän tuumas, että ei musta ole vaan poikien väri, onhan äidillä ja pikkusiskollakin mustaa! tai että punasta ja keltaista voi käyttää sekä pojat ja tytöt! Yes, sanon minä 🙂 Mahtavaa siis, että löytyy meitä ”rajojen rikkojajiakin” 🙂

    1. Rajat varmaan löytyy myöhemmin, kun kavereiden merkitys kasvaa…murrosikäisenä sitten siirikin varmasti pukeutuu hetken kuten kaikki muutkin peittäen oman epävarmuutensa niiden perusturvallisten vaatteiden alle 🙂

      Mä vaan töissä näen juuri sen hullunkurisuuden, että kaikilla on samanlaiset vaatteet 😀 Sillä kai mun kapina on suurempi 😀

  15. Siirillä on aivan ihania vaatteita, olet onnistunut löytämään kivoja, ei vain perusmallisia vaatteita monia! Itse ompelen 95% omista ja lasteni vaatteista itse, oli pakko laittaa muutama kuva näistä ylös, että muistaa kenties jossain omass ompeluksessa kokeilla jotain erilaista! 🙂

  16. Törmäsin sattumalta blogiisi ja voi miten ihana tämä onkaan! 🙂 Pakko heti kuitenkin tunnustaa, että muistan sinut hämärästi irc-gallerian maailmasta, meillä saattoi olla yhteisiä tuttavia, jos muistan oikein.
    Aivan valloittava Siiri! 🙂 Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itselläni on ekaluokkalainen kummityttö, joka on rakastanut tulisesti pienestä pitäen autoja, spidermania, ritareita, skeittaamista yms. Ei oikein koskaan ole leikkinyt nukeilla tai barbeilla. Hän on 3-vuotiaana kysynyt juhlissa, että milloin hän saa ottaa tämän pellemekon pois päältä, lempivärinä vihreä ja paidoissa mielellään joku monsteriörkki. Ja ai niin, hän halusi 2 vuotta sitten itselleen sivusiilin, joka hänellä edelleen on. Tämä herättää ulkopuolisissa erittäin paljon hämmennystä, kun hän ei ole samanlainen kuin muut tytöt. Miksi pitäisi, hän on oma itsensä. Ja juuri täydellinen näin. 🙂

    1. Ai! Hahaha, mahtavaa että joku muistaa mut sieltä 😀 Ja kiitos!

      Noin sen kuuluu kyllä mennä, vanhempien pitää tukea lapsen omaa luontoa…ei voi poikatyttöä pakottaa mekkoihin, senkin aika voi tulla vielä myöhemmin 🙂

  17. Heräsi ajatuksia 🙂 Meillä on kaksi poikaa. Isompi ei aiemmin paljoa piitannut, mitä päälle puettiin paitsi juuri tuon mukavuuden puolesta. Joskus joku tietty vaate on puettava, koska se sopii hänen suunnittelemaansa leikkiin (esim. mustavalkoraitainen kokohaalari vankikarkurille :D). Pienempi taas on ihan älyttömän tarkka siitä, että saa just ne tietyt housut (mustat farkut, äh 3-vuotiaalla vähän hankalatko) ja tietyn paidan. Pyrin kyllä kuuntelemaan toiveita, mutta ostopäätöksen teen pääasiassa minä, ja lapset sitten valitsee vaikka kahdesta vaihtoehdosta joka päivä.
    Eskarilaiselle on alkanut tulla kavereilta huomautuksia ”pupupaidoista” (lällyä) tai jopa pipon tupsusta (vauvamaista). Siitä on sitten kotona keskusteltu, että jokainen pukee semmosta ylle, mistä ite tykkää. En tosin ole enää pupupaitaa tyrkyttänyt, koska poika ei ole sitä enää pyytänyt.
    Tykkään raidoista, palloista ja sen semmoisista kuvioista lastenvaatteissa, koska ne ovat selkeesti sukupuolesta riippumattomia, ja on ne spidermanit ja carsit vaan omaan silmään vähän blaah (vaan mun mielipide). Vilppusta sitä paitsi luullaan aina tytöksi, vaikka mitä olis päällä. Joskus luultiin tytöksi, koska osasi 4-vuotiaana lukea rautatieaseman kylttejä. Että ei se aina tosiaan oo ulkonäöstäkään kiinni, joten parempi vaan olla oma itsensä ja antaa muiden kans olla!

    1. Muakin graafisuus vaan miellyttää ja se sopii niin tytöille kuin pojille, ja yleensä näitä raitapaitoja on hirveän helppo yhdistellä erilaisiin alaosiin 🙂

      Eli ihan mukavuus ja käytettävyys ratkaisee 🙂

      Toivottavasti ei vielä kukaan pitkään aikaan tule kommentoimaan siirille hänen vaatteidensa ”lapsellisuutta” vaikken edes miellä niitä LIIAN lapsellisiksi…

      Sekin päivä kyllä valitettavasti tulee… :/

  18. Ihanat kuvat! Ihana tyttö! Ihanat kuteet! 🙂 Ei ne hellokityt ja cars vaatteet ole sen enempää lapsen omaa makua kun on äidin ostamatkaan, ne on vaan päiväkotipiirissä nähneet niitä niin paljon ja saaneet mainoskylläisyyttä niistä. Kyllä se oma maku sieltä rupeaa ajallaan dominoimaan, viimeistään teininä..

  19. Kyllä musta tuon ikäisen lapsen vaatteissa tärkein kriteeri on mukavuus. Meidänkin pikkuneitiä luultiin usein pojaksi, kun hän viihtyi pitkään mukavissa velourpöksyissä ja mnä sain valita värit. Ei siis pinkkiä. Mutta neiti kieltäytyi laittamasta farkkuja ja jo vaatteiden laputkin ovat hänestä usein epämukavia.

    Sitten keksimme legginsit ja niistä tykätään. Viiden vuoden kieppeillä tuli vahva pinkki prinsessavaihe, ja eipä se haitannut. Nyt kuusivuotispäivää lähetyessä tuosta ”pahin” on taittunut. Katsotaan…

    Mutta ne farkut ja isältä lainatut flanellipaidat! Voi nolous, millaisissa vaatteissa sitä minäkin teininä kuljin! Silti ihmettelen, että koskaan eivät vanhempani moittineet tyyliäni, tai sen puutetta. Tiesivät, että kyllä se siitä ohi menee, eikä se nyt niin vakavaa. Sain olla ihan oma itseni. Olen useasti miettinyt, mistä saisin viisautta olla samanlainen.

    1. Kyllä, mukavuus ja helppous!

      Täytyy kyllä nostaa samasta asiasta vanhemmilleni hattua, vaikka muistan heidän päivitelleen minun pukeutumistani, mutta silti sain toteuttaa itseäni :DDDDD

  20. Siirillä on niin söpöjä vaatteita!

    Välillä vaan ihmettelen, miksi pidätte niin paljon tuota nutturaa kun hiukset olis niin kauniit auki 🙂

    Meillä kohta kolmevuotias suorastaan rakastaa Hello Kittyä, aaaaah 😀 Ja vaatteista käydään keskusteluja, mutta onneksi vielä saan suostuteltua suunnilleen yhteensopivat kamppeet. Muutkin värit onneksi kelpaa kun vaaleanpunainen ja pinkki, jotka ovat kuulemma lempivärejä.

    1. Ehkä toi nuttura korostuu vaan kuvien vuoksi, suurin osa ajasta Siirillä on hiukset auki, jo ihan senkin vuoksi että pipon alla on kivempi pitää hiukset vapaana 🙂

      Nuttu ilmestyy aina silloin, kun edellisestä parturista on liian pitkä aika 😉

  21. Minusta on ollut ihanaa katsella kuvia persoonallisesta Siiristä!
    Itse kesällä pojan saaneena äitinä olen ehtinyt jo moneen kertaan ahdistua lastenvaatteiden värikoodauksen sisältämästä lokerointiajattelusta. Pieniin ihmisiin iskostetaan jo syntymästä lähtien pojan ja tytön roolit. En tarkoita etteivätkö esim. tytöt saisi pukeutua vaaleanpunaisiin hörhelöihin jos haluavat, mutta minusta tuntuisi tärkeältä että vanhemmat tarjoaisivat muitakin vaihtoehtoja kuin sen mitä kaikilla muillakin on. Massasta erottuminen on aina piristävää ja uskon että se kehittää myös lapsen mielikuvitusta, vaikka kyse onkin vain vaatteista. Ja onko se nyt maailman kamalin asia jos tyttöä luullaan pojaksi?

    Kerran eräs vaatekaupan myyjä kertoi olevansa sitä mieltä, että tyttöjen mieltymys vaaleanpunaiseen on sisäsyntyistä. Katselin juuri vähän aikaa sitten omia lapsuudenkuviani joissa viipotan mennä onnellisen näköisenä poikamaisessa vaaleansinisessä t-paidassani. Minun sisäsyntyisyydessäni taitaa olla jotain pahasti vialla 😉

    1. Ja minun ja siirin myös, jotain pahasti vialla 😀

      Jos minulla olisi poika, pukisin sen kai 100% varmuudella pinkkiin 😀 Ihan vain sekoittaakseni pakkaa. Minttu ja Kaisu ovat juurikin pukeneet poikiaan mariekon pinkki-keltaisiin sydänpöksyihin ja vitsit miten hyvin sopii pojillekin! 🙂

      1. Aivan varmasti sopii, uskon! Täytyy tässä alkaa kerätä rohkeutta että uskallan myös räväyttää, tuntuu että täällä Hämeenlinnassahan ainoa ”yleisesti hyväksytty” poikien punainen on tuo kiekko-oranssi…;)

  22. Multa tivataan ihan samoja asioita, kun munkaan tyttö ei kieriskele pinkissä! 😀 Vaatteet on kuitenkin neidille (3 vuotta ja 3 viikkoa) tärkeä asia, joulunpyhinä päällä piti olla Marimekon Iloinen takki 24/7, aamulla ensimmäiseksi vaati sen päälleen ja melkein poru tuli, kun se piti uloslähteissä riisua haalarin alta (kun on jo vähän liian naftia kokoa). Sen jälkeen on taas ollut uudet 24/7 -suosikit, viimeisimpänä tuo Siirinkin päällä vilahtava Pampulainen-mekko ja saman sarjan leggarit ja tänään neiti vaati Koskikeskukseen lähteissä mustavalkopilkullisen oikein tyttömäisen toppatakin päälleen, vaikka sinne olis voinut hilpasta neuletakissakin (ulkona piti kulkea vaan 10 metriä). Eli kyllä tytöllä tosiaan voi olla pukeutumispakkomielteen kohteina myös täysin värittömiä vaatteita! 🙂

    1. Sun lapset on kyllä todella tyylikkäitä! Oot jopa varmasti mua tarkempi noista vaatteista, tai luulisin! 🙂

      Siiri rakastaa sitä Pampulainen-mekkoa! Se muuten sopii sun tyyliin erinomaisesti! 🙂

      1. Kiitoksia vaan, tarkemmasta en tiedä, mutta värirajoittuneempi olen aivan varmasti! 😀 Merkkejä meillä ei juurikaan harrasteta, Marimekkoja nyt on vähän useampiakin, niistä puolet mamman lahjoiksi hankkimia (on tiennyt mistä haaveillaan) ja loput omia alehankintoja. Kaksosille vaatteiden ostaminen on kerralla niin iso investointi (kaksi samankokoista haalaria jne), että väkisinkin on täytynyt pysyä siellä edullisimmassa tarjonnassa. 🙂

  23. Näitä kuvia kun katselee, niin tulee kyllä mieleen että Siiri on varmaan tyylikkäin pikku neiti ketä tiedän! Ihania kuvia ja ihania vaatteita.

    Jos mulla olisi tyttö, pukisin sen varmaan johonkin Samuji-tyylisiin lahkolaismekkoihin 😀

  24. Siirin vaatteet ovat lukemistani blogeista kauniimmasta ja inspiroivammasta päästä – muutamia mekkoja/tunikapaitoja lukuun ottamatta sellaisia, joita voisin pukea omallekin lapselleni. Vielä kun en ole päässyt ihan siihen pojan mekkoon pukemis-tilaan

    Meillä vaatekaappia täytän lähinnä minä, sukulaiset ostavat joskus jotain kalliimpaa toivottua, kuten vaikka Marimekkoa, jota en aina opintotuilla saa osteltua. Mustaa, valkoista, selkeitä värejä ja sukupuolineutraaliutta sekä mahdollisuuksien mukaan kotimaisuutta ja eettisyyttä suosin lastenvaateostoksilla.

    Meidän poikaa muuten luullaan ehkä 40% ajasta tytöksi. 😉

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/08/31/sukupuolenvaihdostakki-ja-sadepuku/

    1. En minäkään opiskelijana olisi voinut ostaa merkkivaatteita paljoa, tosin en nytkään osta vaatteita määrällisesti montaa..laadukkaat vaatteet kestävät pesujakin paremmin…joten kone pyörii ahkeraan ja siiri nähdään usein samoissa vaatteissa 😉

  25. Lastenvaate asiat puhuttaa aina. Kiva että teit aiheesta postauksen. Siirin kuvat ovat nimenomaan inspiroivia! Ja kauniita. Toivoisin enemmän sinunkin asuista kuvia. 🙂
    Toivoisin myös että kaikki muistettais ettei arvotettais ketään ihmistä sen mukaan pukeeko hän lapsensa prisman vai Mini Rodinin vaatteisiin.
    Kiitos kauniista blogistasi ja ajatuksistasi!

    1. Pitää alkaa laitella niitä, instasta niitä löytyy toisinaan 🙂

      Juu, en todellakaan arvostele ketään sen vuoksi että lapsella on Prisman vaatteita päällä…lähinnä mietin etteikö jakseta nähdä vaivaa pukea persoonallisemmin. tämä tulee itselläni vaan työn kautta, kun katson sitä vaaleanpunaista massaa…insgramiin laitoin juuri kuvan missä 9 vaaleanpunaista tyttöä tonkii kuusen alla käpyjä…hyvä esimerkki siitä. joten angstiini löytyy syy 😉

  26. Musta Siiri on niin tyttömäisen tytön näkönen ettei kyllä kovin helposti luulis pojaksi. Hyvä kirjoitus, oivia ajatuksia. Ja ihania kuvia, tosi kauniita. Oma lemppari on toi missä Siirillä on kettupaita ja siilipipo. Se tunnelma kuvassa on mieletön ja sommiteltu niin hyvin.

    Musta on jännää, että lapsella pitää olla joku oma maku alle kouluikäsenä. On vaan hyvä, jos lapsi suostuu pukeutumaan vanhemmat valitsemiin vaatteisiin. Töissä tuli nähtyä ihan liikaa näitä prinsessamekko tappeluita ja sitä, että ryhmän kaikilla tytöillä on tismalleen samanlaiset vaatteet.

    Me saadaan 90% vaatteista pojan serkulta, joten hirveesti ei olla päästy vaikuttaa pojan vaatetukseen. Se välillä harmittaa. Kun mulla ja siskolla on täysin eri lastenvaatemaku.
    Siirillä on tosi nättejä ja kauniita vaatteita! 🙂

    1. Se on myös minun lempikuviani!

      Mustakin on outoa jos 5-vuotiaalla olisi oma maku tai tyyli…hyvä jos itsekään olen vielä omaa tyyliäni löytänyt 😀

      Mutta minäkin kyllä ottaisin vastaan mielelläni vanhoja vaatteita jos niitä olisi saatavilla, olet silti onnekas!

  27. meillä lapsi osallistuu jo vaatteiden ostoon, valitettavasti mun ostamat ei ole neidin mieleen. Mielestäni jokainen saa pukeutua miten haluaa, mutta tunnut vähän halveksivan näitä jotka hukkuvat massaan.

    1. Oli pakko vastata sinun kommenttiisi ensimmäisenä 😀

      En halveksi, en todellakaan…näen vain päiväkotimaailmassa sen nurjan puolen. eli kaikilla tytöillä on prikulleen samanlaiset vaatteet, lähinnä toivon, että Siiri erottuu massasta.

      Jokainen saa pukea lapsensa juuri miten haluaa, mutta minun valintani ovat usein herättäneet täällä kritiikkiä, ihmiset eivät ymmärrä miksi minä puen Siirin camoon ja mustaan jne.

      Itsekin käytän ketjujen vaatteita, mutta koitan valita sieltä ne, mitä ei kaikilla tytöillä tule vastaan.

      Töissä olen välillä ihan hukassa kun koitan etsiä samanlaisten pukujen ja hanskojen joukosta lapsen omia…huh, ei ole helppo tehtävä varsinkaan jos vaatteita ei ole nimikoitu 🙂

      1. Heh, tuli vaan mieleen tämä massasta erottuminen kun eikös juuri teidän kolmen blogistin muksuilla ollut lähes prikulleen samat asut päällä 😉 Mulle on aivan sama mitä muut lapselleen pukee, jos jollakulla on kaunis vaate niin saatan siitä työelämässä ( myös päikky ) tai ”siviilissä” mainita. Omiani tykkään pukea värikkäästi, ostaen ihan merkki ja markettivaatetta sekaisin. Ei riitä rahavaranto aina pukea kahta lasta niin kalliisti kun maku edellyttäisi. Aika paljon tosin voi onneks kierrättää lapselta toiselle vaikka ovatkin eri sukupuolta. Meillä vaan tuo tyttö 2,5 v elää jo prinsessa-vaihetta täysillä..

        1. No kolmen bloggaajan lapsijoukko on aika pieni joukko, vertasin lähinnä siirin pukeutumista hänen omaan arkimaailmaan…eli hämeenlinnalaiseen lapsimassaan… 🙂 Mutta kyllä, blogeissa alkaa pian näkyä sama maku bloggaajien kesken kun vuorotellen inspiroimme toisiamme. Rodinin Camo-takkikin oli päätetty hankkia jo puoli vuotta ennen sen tulemista kauppoihin, siinä ei paljon vielä mieti että kuka muu sen hankkii lapsilleen. Mutta Mintulla Essillä ja minulla on HYVIN samanlainen maku 🙂

          Ja yllättäen kun vaatteita saamme blogiyhteistöiden myötä, niitä samanlaisia sattuu lapsillemme 🙂

          En kyllä minäkään kommentoi ikinä kenenkään vaatteita luonnossa tai blogeissakaan ellei erikseen kysytä mielipidettäni. Sitäkään en ilmaise lapsen kuullen koskaan.

          Ihmettelyjä olen lähinnä itse saanut enemmän kun en pue tyttömäisesti Siiriä 🙂

          Markettivaatetta löytyy meiltäkin 50%, Lindexin vaatteet ovat erinomaisia 🙂

  28. Minulla on poika, jonka lempiväri on pinkki ja joka tykkää koruista, 11-vuotias 🙂 Muuten menee sellaisella hiphop-/farkkulinjalla. Perheessämme pidetään kiinni siitä, että pukeudutaan tilanteen mukaan, ja olen tiukkis esim. siinä suhteessa, että kouluun ei mennä verkkareissa eikä college-housuissa. Oppi on mennyt perille siinä määrin, että joskus kuulin poikani erikseen kysyvän kaveriltaan saako heille mennä oloasuhousuissa, kaveriparka oli vähän hölmistynyt 🙂

    Jos minä saan päättää, olen suosinut lapsen vaatteissa ennemminkin street-tyyliä kuin tällaista Marimerkko-me&I-retrolinjaa. Poikani kylläkin kertakaikkiaan kieltäytyi hyvin varhaisessa vaiheessa juurikin me&I:n vaatteista ja Marimekkoa en ole tainnut sen jälkeen uskaltaa ehdotellakaan.

    Tyttöjen äitejä kadehdin siksi, että valinnanvaraa on niin paljon. Itse olen blingblingin ystävä, ja jos minulla olisi pikkutyttö, pakottaisin sen varmastikin pinkkiin ja paljetteihin 🙂 Hello Kitty -käsilaukku on minusta aikuisellakin hauska fashion statement.

    1. Kyllä juuri oma hip hop-tausta näkyy Siirin vaatettamisessa mutta koen Marimekon kuosienkin muistuttavan toisinaan paljon afrikkalaisia kuoseja ja värejä…ehkä kipinä marimekkoon on tullut sieltä 😀

      Meillä kuljetaan verkkareissa ihan mukavuuden vuoksi kun päälle tulee vielä villapukua ja toppahaalariakin, en viitsi sinne alle pukea farkkuja.

      mitähän sitten, jos siiristä tulisi isompana joku gootti…huh huh 😀

  29. Aivan ihania vaatteita Siirillä!
    Täällä myös ollaan Hämptonista. Mä ostan paljon vaatteita pojilleni 2- ja 5-vee kirppikseltä, huutiksesta. Onneks pojat on suostuneet kulkemaan muissakin, kuin Cars-dinosaurus-supermies-vaatteissa. Rakastan värejä, kivaa muotoilua ja Marimekkoa myös vaatteissa. Pojat ovatkin saaneet päiväkodista palautetta erilaisesta pukeutumisesta! 🙂 Meidän poikaa on luultu tytöksi, rakastan raikasta punaista esim pipossa. Vaaleansinistä saatiin kassikaupalla vauvalahjoiksi, vauvalla toimii vielä ihan söpöilynä, mut muuten ei. Mut puettiin pienenä Lacosten, OshKoshin ja Benettonin vaatteisiin.

    1. Itse ainakin olen onnellinen että Siiri erottuu päiväkodin pihamaalla 😀

      Ihanaa, että täällä on hämeenlinnalaisiakin lukijoita! Nykäisehän hihasta jos joskus kävelet vastaan! 🙂

      Erilaisuus on vaan hyvästä, asiassa kuin asiassa 🙂

  30. Niin ihqu postaus!
    Vaatteet ovat aivan ihania ja persoonallisia , -jota luulen Siirinkin olevan!
    Peukutan! 🙂

  31. Siirillä on ihania vaatteita, hyvä tyyli, vaan eihän tuo mikään kumma ole, kun olen nähnyt kuinka sinäkin pukeudut.

    Minusta on ihan sama millaisia vaatteita kukin lapselleen pukee. On kuitenkin ihana katsoa kauniisti puettuja henkilöitä, olivat he sitten aikuisia tai lapsia. Ja kaunis voi olla monenlaista, niin street-tyyli kuin niitä tyllihörselöt.

    Minua ihmetyttää aikalailla ne ihmiset, jotka päivittelevät lasten pukemista/pukeutumista. Minusta se on ihan normaalia. Jos vanhemmille pukeutuminen on ns. tärkeä onhan se aivan selvää, että lapsetkin puetaan oman tyylin mukaan. Jotkut aikuiset tykkää myös niistä Hello Kittyistä, lapset saa tykätä myös. Meidän tytöillä Hello Kittyjä on lähinnä pikkuhousuissa ja eväsrasiossa.

    Minulle pukeutumisessa tärkeintä on laatu. Pyrin kierrätämään vaatteita lapselta toiselle mahdollisuuksien mukaan ja mielummin hankin kerralla jotain laadukkaampaa, kun olen jatkuvasti vaatekaupan kahvassa kiinni ja hankkimassa uutta hajonneiden tilalle. Kirpputoreilta löytää melko hyvin vaatteita noille pienimmille, isommille (ja varsinkaan pojalle) kirpputoreilta ei löydä ikinä juuri mitään.

    Kaksi pienimmäistä meillä puetaan vielä täysin äidin maun mukaan (he ovat pian 2- ja 4-vuotiaita). Ekaluokkalaiselle tytöllekin saan valita vaatteita, mutta kysyn kyllä jo hänen mielipidetään vaatteita hankkiessani. Hän pukeutuu lähes aina mekkoihin. Jos olen hankkinut housuja ne ovat melkein jääneet käyttämättä. Lukuunottamatta joitakin päiviä jolloin hän haluaa pukea ”pehmeät housut”. Enempiä kyselemättä veikkaisin, että hänen pukeutumisessaan tärkeimpänä on mukavuus ja sitten se, että hameet on vaan niin ihania.
    Kakkosluokkalaisella pojallakin on ns. oma tyyli. Ostan hänele kyllä vaatteita, mutta se on aika helppoa, koska tiedän mistä hän tykkää. Kapealahkeisista farkuista ja trikoopaidoista. Taitavat olla melkein kaikki Marimekkoa muuten ne paidat, joku Småfolkin paitakin on vielä käytössä. Tämän pojan vaatepuolen on hoitanut melko usein Po.p, mutta ei enää kauan, koska hiljalleen hän alkaa siirtyä kokoon 152. Luulen, että mun pitää laajentaa tätä street-vaatetuntemustani lähiaikoina, jotta on sitten tarjota jatkossakin poikaa mielyttävät vaatteet ja kengät (jalkakin jo kokoa 37-38).
    Sitten vanhin tyttö, joka on kuudennella. Hänelläkin on oma tyylinsä. Hyvin simppeli, lempivaatekauppa taitaa olla Stadium ja H&M. Tykkää sellaisista sporttisemmista vaatteista, mutta farkkuissa pitää olla kapeat lahkeet ja korkea vyötärö. Ja hänen vaatteet eivät saa olla outoja tai liian huomiota herättäviä 😀 Hän analysoi aika paljon muiden vaatteita myös, koulussa kaikki opettajat yhtä lukuunottamatta kuulema näyttävät niin steinerhörhöiltä kuin olla ja voi 😉

    1. Sulla on ihanaa, kun voit seurata noin monen lapsen kasvua ja maun kehittymistä…ja noin minäkin tekisin, eri aikakausina eri asioita. Pääasia että housut ei kiristä ja ne tuntuvat hyvälle toppapuvun alla…ja että paidoissa ei saa olla pääkalloja 😀 Se on kai minulla ainoa rajoite 😀

      Ihmettelin itsekin ihmettelyä, meillä ne Hello kittyt jne on lähinnä aluspaitoja ja pikkareita myös, ja se riittää Siirille – onneksi 🙂

      Vimman vaatteita Siiri rakasti muuten! Halasi niitä ennen pukemista ja puhui monta päivää ”hiuspaidasta ja housuista” 😀

      Harmi että Marimekko ei tee enää isompia vaatteita sillä niitäkin siiri rakastaa vahvojen värien ja kuosien puolesta :/

  32. Raitapaita-olkihattu ja kettupaita! <3 Ihanat kuvat!
    Aluksi ihmettelin Siirin aikuismaista pukeutumista, eikö lapsella ole lapsen vaatteita ollenkaan, vaan yritetään pukea aikuiseksi. (voisin siis itse pukeutua noin. :D) Mutta nyt kun on hiukan pidempään seurannut, niin nuo tuntuvat sopivan Siirille mahtavasti! Ja jos kerran neiti itsekin pitää, niin loistavaa. 🙂

    1. Ai, aikuismaisia? voisin kyllä itsekin pukeutua noin, mutten silti ole kokenut Siirin vaatteita aikuismaisiksi…pitääkin katsoa kuvia uusin silmin jatkossa 😀

      Siiri rakastaa vaatteitaan 🙂

  33. Minusta Siiri on erittäin tyytyväinen ja kaunis lapsi eli älä kuuntele niitä jotka valittavat. Minulle sanottiin kerran, että kyllä äiti oman lapsensa parhaiten tuntee ja osaa sen perusteella tehdä oikeat valinnat lapsensa puolesta.

    Meille kerran kävi niin, että menimme lastenvaateliikkeeseen ja tyttärellä oli mustat converset, farkut, punainen popin takki ja metsolan vihreä samettilätsä. Myyjä iloisena tuumasi että mitäs pienelle herralle ollaan etsimässä. Kun myyjä näki kasvot hän korjasi että neitihän täällä olikin kyseessä. Eli ei ne vaatteiden värit tai kuosit kerro mitään todellisuudesta 🙂

    1. Yllättävän paljon kuulen ihmettelyjä, noh en kyllä välitä niistä…ehkä halusin vain ilmaista ajatukseni yhdessä postauksessa. Ja edelleenkin tänään ihmeteltiin…noh, siiri on tyytyväinen ja minä. se riittänee 😀

      1. Se riittää täysin! Selailin kuvia vielä mieheni kanssa ja hän ihmetteli suuresti saamaasi palautetta. Hän sanoikin, että noin kaunista tyttölasta ei voi luulla pojaksi 🙂

        Täytyy vielä kysyä, että mistä Siirin ihanat vihreät lappuhaalarit on hankittu, mitkä olet yhdistänyt Marimekon (??) pun-valk-raitapaitaan?

  34. Hei! Sellaista kysyisin, että miten tuo Papun talviunilla -paidan valkoinen printti on kestänyt pesussa? Meidän paidassa printti halkeilee jo ensimmäisen pesun jälkeen 🙁

    Kiva postaus ja tyylikäs Siiri!

  35. Moikka! Siiri näyttää aivan mahtavalle upeissa vaatteissaan. Ja valloittava hymy pursuaa energiaa tänne ruudun toiselle puolelle.
    Kun toinen tyttöni oli pienempi, puin häntä usein tottakai juuri omien mieltymyksieni mukaan. Välillä myös häntä luultiin pojaksi ja jouduin korjaamaan asiaa. Se ei minua haitannut, sillä koin monen värin sopivan myös tytölle. Ei aina tarvitse olla vaaleanpunaista päällä.

    Nyt tyttöni on 5v. ja on osoittanut jo pari vuotta aika vahvaakin omaa makua vaatteittensa suhteen. Jos hän ei pidä vaatteista, niin sitä ei sitten päälleensä laita. Monesti itse valitsee aamulla myös asunsa, vaikka olisin laittanut vaatteet valmiiksi odottamaan.Paljon tykkää pinkistä ja vaaleanpunaisesta, mutta silti myös häntä miellyttää vähän synkeämmätkin ja reippaammat raikkaat vahvat värit. Ilmoittaa kuitenkin selkeästi, että mitä ei pue. Joskus on kuulemma liian poikamainen. =)

    Mutta silti vaatteita valitessani aina mietin myös omaa makuani. Ihan kaikkeen en rahaani laita. Suosin laadukkaan oloisia vaatteita. Ja vaatteen täytyy miellyttää myös minua, ei pelkästään tyttöäni. Varmasti löytyy aina vaatteita, jossa kohtaa kummankin vahva maku. Joka vaatteessa ei tarvitse olle Hello Kittyä tai Disney hahmoa. Myös aina ei värinä tarvitse olla vaaleanpunainen.

    Ja Siiri on mielestäni aivan mahtava tyttö. Saan itsekkin välillä inspiksen hänen asuistaan.

    1. Kiitos kommentista, ja juuri näin!

      Itse odottelen myös tuon vahvan tahdon nousua…ehkä se alkaa jo huomenna…toistaiseksi mennään näin, mutta en aio jatkossakaan ostaa mitään mikä on omia periaatteitani vastaan tai ei vain näytä silmääni kauniille. Onneksi on paljon valinnanvaraa! 🙂

  36. Ihania vaatteita Siirillä, ja täytyy tunnustaa, että aika paljon samoja on myös meillä 🙂 Minulla on vielä ihan pienet lapset, poika 2v ja tyttö puoli vuotta, mutta minusta yleiset normit pojan pukemiseen ovat paljon ”tiukemmat” kuin tyttöjen osalta, erityisesti normaaleissa ketjuliikkeissä. Tytöt saavat olla sekä prinsessoja että poikatyttöjä, värejä ja kuoseja on paljon. Myös poikavauvoille on niitä värejä, mutta kun pääsee kokoon 92cm värit yhtäkkiä häviävät ja tilalle tulee lähinnä harmaata ja sinistä sekä kovasti englanninkielisiä printtejä… Tällä hetkellä meillä ei pojalla ole ketjuliikevaatetta juuri muuta kuin yksivärisiä ja raidallisia juttuja, kuosit ja printit eivät vaan innosta. Mieluummin muutamat kalliimmat ja laadukkaammat housut ja paidat ihanilla kuoseilla, kuin kasakaupalla sitä hirveää printtiharmaata… Pyykkikone vaan laulaa tiuhempaan 🙂

    Kiitos muuten kivasta blogista, löysin tämän blogin sen syksyisen Kodin Kuvalehden jutun kautta. Avasin silloin lehdestä sen teidän kodista kertovan aukeaman ja sanoin siltä sekunnilta vieressä istuneelle äidilleni, että tässä on juuri sillä lailla sisustettu koti kun meille haluaisin 😉

    1. Oi, hienoa että löysit tänne! Tervetuloa! 🙂

      Miusta sekin on hyvä ettei osta liikaa vaatteita, pesukone tosiaan voi laulaa useammin…tai laulaisi joka tapauksessa…sitten kun vaatteet menevät kauammin päälle, voi alkaa miettimään määrää suuremmaksi.

      Uskon kyllä tuon poikien vaateongelman! Testaa sellaista, että ostatkin kaikki poikasi vaatteet kuukauden ajan tyttöjen osastolta, tulisi varmasti tehtyä persoonallisempia ratkaisuja…ja samalla pakottaisi itsensä rikkomaan rajoja. Itse ostan paljon Siirille taas poiken vaatteita, kun sieltä löytyy iloisen värisin farkkuja ja kuosiensa puolesta paremmin raitaa jne.

  37. Siiri on kyllä niin suloinen tyttö ja niin nätisti puettu! Musta on kyllä ihanaa pukea lasta ja tietenkin omien mieltymysten mukaan. Vaikkakin meidän Stella (1v) on alkanut osoittaa mieltymyksiään mekkoihin, koruihin ja frilloihin ja eipä mulla niitä mitään vastaan ole. Hauska vain huomata miten pienestä tuollainen prinsessavaihe voi alkaa. 🙂

    1. Kyllä, tervettä ajattelua. Moni kriittisesti kommentoinut ei ymmärtänyt tai ei halunnut ymmärtää, että meilläkin niitä rönsyjä ja mekkoja löytyy. Ne ovat vain prinsessaleikkeihin, Siirille se riittää eikä hän kaipaa niitä päiväkotiin päälle. Ainakaan vielä.

  38. Meillä Poika osoittaa aina välillä omaa makuaan. Onneksi herran maku on oikein hyvä 😀 Kaupassakin tulee usein katseltua vaatteita kimpassa ja tänään viimeksi keskusteltiin tulevista hankinnoista. Ehdottaessani ostoslistalle musta-valkoista maripaitaa oli vastaus ”Joo! Ne on ihania!”. Ja hän itse toivoi kevääksi punaisia consseja.
    Jos Poika saa itse päättää mitä aamulla päälleen laittaa, minkä hän useimmiten saakin päättää, on lopputulos mustat colleget, raitapaita tai farkkukauluspaita, mustat conssit ja pipo. Hiustoiveena on useimmiten kalju ja tatuointejahan tuo pyytää laittamaan jatkuvasti. Vaikka päällä olisi kelta-pinkkiraitapaita (jollainen Pojan kaapissa oikeastikkin on) ja päässä suosikki eli oranssi pipo, on Poika ruumiinrakenteeltaan niin äijämäinen, ettei häntä ole koskaan tytöksi luultu edes enkelikiharoissa 😀
    Tänään just naurettiinkin Pojan kanssa, että kun hän joskus saa siskon tai veljen, meillä on valtavasti raitapaitoja valmiina jemmassa. Mun lapseni on tuomittuja marimekkoihin, hai-saappaisiin ja consseihin…

    1. Hihih, ihana! Ehkä näistä minun valitsemistani vaatteista siirtyisi siirille hitunen tyylitajua tai kaunauskäsitystä, toivottavasti se vaikuttaisi Siirin omaan tyyliin joskus…mutta jos ei…niin se on minun kestettävä. Itsenäistä yksilöähän tässä ollaan kasvattamassa.

      Marimekko, hai-saappaat, conssit <3 😉

  39. Hauska seurata tätä keskustelua kun omat lapseni ovat jo aikuisia. Toki tässä lähellä on kyllä juurikin Siirin ikäistä sakkia:).

    Siiri on niin kauniisti puettu, rennosti ja helposti tyylikäs pikku neiti.

    Meidän perheen pientä (2 vuotias) puetaan kirpparivaatteilla – mutta ehdottomasti retroa.. tyttö on aina niin tyylikäs,,,suoraan -70 luvulta:).
    Periaate on kierrätys ja ensin katsotaan vanhat sitten mennään uusiin.

    Olen itse sitä mieltä, että mitä laadukkaampaa on sitä kauemmin kestää, mutta monella tulee hinnassa vastaan…ja sitten sitä ostaa halvalla ja joutuu ostamaan pian uutta kun ei kestä -aikamoinen noidankehä.
    Vasta juttelin oman jo aikuisen tyttäreni kanssa vaatemuodista ja siitä miten yläkoulun aika tasapäistää kaiken- valitettavasti. Hän kertoi,että vasta toisella asteella uskalsi alkaa pukemaan ihan rohkeasti sitä mitä oikeasti tahtoi. Yläkouluiässä varsinkin tytöt ovat kovasti ilkeitä toisilleen jos erottuu massasta.?!!!. Silti olen sitä mieltä, että jos jo lapsena/nuorena pikkuhiljaan sitä rohkeutta kasvattaa erottua joukosta , niin kait se sitten voi eväitä antaa siihen rohkeuteen…vai antaako, en ole varma.

    Muistan aina kun olin pukenut oman poikani (hän oli 1v) sellaiseen raitaiseen hauskaan haalariin johon kuului vielä kiva lätsä (mustavalkoinen)- asu oli tilattu(en muista valmistajaa) ja oli kyllä makee.
    Kaupassa vanhempi rouvashenkilä pysäytti minut ja sanoi: ”miten sinä puet lapsen kuin vankikarkurin – tuo ei tiedä hyvää”.
    Äimistyin niin, että en osannut vastata… pakko sanoa, että ei ole poika vankilassa – 🙂
    kaikkea sitä vastaan tule.
    Eläköön rohkeus – eläköön erilaisuus –
    t.Anne

    1. Hhahaha, apua jos joku kommentoisi noin! Ihmisetkään ei yhtään ajattele mitä usein suusta päästävät.

      Muistan itsekin kuinka oma tyylini löytyi vasta ylä-asteella…sillä ihmettelen täällä saamiani kommentteja kun ei Siirillä ole omaa tyyliä vielä 5-vuotiaana.

      Noh, Siiri kyllä minulle uskaltaa laittaa vastaankin, että sitten näette kun tyyli löytyy :DDDD Veikkaan että se tosiaan tulee vielä täällä blogissa näkymään.

      Kiitos kommentistasi!

      Kirppareita suosisin itsekin, mutta Hämeenlinnan kirppareiden tarjonta lastenvaatteiden suhteen on surkeaa. Nettikirppiksiä on onneksi!

  40. Siirin tyylihän on aivan Ä L Y T T Ö M Ä N magea! Erittäin tyylikäs nuori neito, jota ainakaan minun mielestäni ei voi erehtyä luulemaan pojaksi! 🙂

    Oma tyylini on samanlainen ja siksi varmaan pidänkin tuota Siirin tyyliä ”normina”, vaikka todellisuus taitaa olla jotain ihan muuta ( Hello Kittyä). Tästä varmaan huomaa, että itselläni ei ole vielä lapsia, mutta tulevaisuuden lapseni tullaan kyllä pukemaan graafiseen tyyliin – rakastan Pavun vaatteita.

    1. Siiri menee niin onnellisena noissa vaatteissaan etten yhtän ymmärrä sitä miksi minun pitäisi tuputtaa häntä löytämäänkään omaa tyyliään. Kyllä se aika vielä tulee myöhemmin. Täällä saa niin kriittisiä kommenttteja että usein turhauttaa kun ei kaikki ymmärrä mitä olen tarkoittanut tekstilläni, lukijoilta katoaa se minun punainen lankani.

      Mutta sinä ymmärsit 🙂

  41. Piti tulla vielä lisäämään, että meidän kolme vuotiasta tyttöä on luultu pojaksi, koska hänellä on ollut ruskea toppahaalari. Niin vauvana kuin tänä talvenakin.

  42. Makuasioistahan ei tulisi kiistellä, mutta keskustella toivottavasti voi, eli ihmettelen vain miten lapselle edes voi kehittyä oma tyyli, jos vanhemmat valitsevat vaatteet valmiiksi sen ikäisellekin, joka jo itse osaa pukea ja joka osaisi itsekin päättää?
    Kirjoitit joskus, että lapsesi ilahtuu ihmisten kehuessa hänen vaatetustaan, mutta tällöinhän kehut kohdistuvat itse asiassa vanhempien tekemiin valintoihin, eivätkä lapsen omaan persoonaan tai tyyli”tajuun”?

    Taisin joskus aikaisemminkin kommentoida tätä aihetta blogissasi, kummastellen lähinnä siksi, että omat lapseni ovat jo pienestä pitäen (n. 2-3 v. alkaen) halunneet aina itse valita omat vaatteensa, ja heillä kaikilla on kyllä aivan selkeästi oma tyyli, siis jos tyylillä tarkoitetaan ainakin jonkinlaista johdonmukaisuutta värien, kuvioiden, mallien yms. suhteen, myös sen, mitkä ns. sopivat yhteen. Ja näin siis jo paljon ennen päiväkodin vaikutteita. Toki useimmat ihmiset, joilla siihen on esim. taloudellinen mahdollisuus, ilmentävät persoonallisuuttaan pukeutumisellaan, ja jos vanhemmat ”pukevat” lapsensa, niin lapsethan ilmentävät sitten vanhempiensa persoonaa, millä vauvalle tai taaperolle tuskin on väliä. Esimerkiksi tiettyjen tyylien tai yleensä vaatteiden ja värien yhteensopiminenhan on vain katsojan silmässä ja edellä mainittujen ”koodaaminen” ulkopuolisen taholta ei ainakaan edesauttane omaperäistä itsenäistä ajattelua, ts. vääriä yhdistelmiähän ei ole.

    Olen itse niin fiilispukeutuja, etten suunnittele omaa pukeutumistani juuri koskaan etukäteen, ja haluan antaa myös lapsilleni mahdollisuuden tähän. Välillä on värikäs olo, välillä asiallinen, tyttömäinen, poikamainen, sporttinen, ja välillä ei vain halua erottua ”massasta”. Jotkuthan (useimmat) halunnevat olla juuri sitä massaa.

    Ei tulisi mieleenkään yrittää vaikuttaa lastemme pukeutumiseen muuten kuin sään tai erityisen tilaisuuden puolesta, vaikka maksammekin heidän vaatteensa, sillä tavoin vain mielestäni korostaisimme sitä, että vaatteilla on enemmänkin väliä. Toivoisin siis, että lapsemme löytäisivät aikanaan syvällisempääkin sisältöä ja ajateltavaa elämässään, ja maailman ollessa muutenkin yhä enenevässä määrin ulkonäkökeskeinen, toivoisin että ainakin lasten pikkulapsiaika oli mahdollisimman rauhoitettu ulkonäkö- ja vaateasioiden pohdiskelulta. Toki ajoittain itsekin saan mielihyvää uudesta ihanasta, itse valitsemastani vaatteesta, ja saman ilon haluan toisinaan tarjota lapsillekin viemällä heidät kauppaan tai antamalla valita jostakin nettikaupasta mieleisensä vaatteen. Useimmiten kuitenkin keksitään aivan muita ilon aiheita.

    Tällä en siis missään nimessä tarkoita olla ilkeä, pisteliäs tai tuomitseva, toivon mukaan vain ystävällisellä tavalla kyseenalaistava, kriittinen ja keskusteleva.

    T. Anna

    1. Tässä on juuri ongelmana se, että Siiri ei ole niin kiinnostunut vaatteista että haluaisi päättää. Hän on kiinnostunut luomisesta, piirtää senkin ajan kun aamuisin valmistaudutaan. Joten heitän vaatteet hänelleeteen, siiri hyppää niihin ja puettuaan tuo piirustuksensa minulle kehuttavaksi. Näin siis lähes aina.

      aika tulee muuttumaan, ja sitten meillä toimitaan erilailla.

      niin kauan meillä mennään näin. Äiti ja tytär ovat tällä hetkellä onnellisia 🙂 <3

  43. Hyvin mielenkiintoinen keskusteluketju, jo näin kasvattajan ja valokuvaajan näkökulmasta.

    Ihanaa seurata elämäntapablogiasi. Saan siitä energiaa ja innostusta. Olisin itse ollut lapsena kuin Siiri, parhaimmillaan halusin pukeutua kuin äitini ja tavallaan ”odottelin että kasvan isoksi niin saan oman jokapoikapaidan”. Lapset ovat yksilöitä ja tietäisin monta tapausta joille tämän tyylinen vaatekulttuuri saati sitten valokuvaaminen ei sopisi mitenkään päin. Vaate on toki yksilöllisyyden mitta, mutta myös vaaka suhteessa vanhempaan. Pukeutumisella haetaan myös rajoja omaan olemiseen. Perhekulttuurit ovat yksilöllisiä ja aina yhtä ihanan uniikkeja!

    Jokapoikapaita poikineen kuuluu edelleen vaatekaapin valikoimaani ja maailma näyttää tällä hetkellä todella mustavalkoiselta 🙂

    1. Kiitos että kommentoit, tuli niin hyvä mieli. Tiivistit jotenkin kaiken lyhyesti ja ytimekkäästi. Näin meillä, muualla toisin.

      Siiri on onnellinen, se riittää ja jos se muuttuu, toimin tietysti.

      Jopakpoitapaita olisi oma haaveeni, ei sovi vartalonmalliini vaan sitten yhtään :/

      ihanaa alkavaa viikkoa sinne! <3

  44. Olethan huomannut että kevään uudessa Muksulan mallistossa on myös isompia kokoja kuin 104? Ei kaikissa, mutta joissain ainakin! 🙂

    t. tehtiksen Muksulan täti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *