UNELMISTA

hunajaista ystavat joksu hunajaista mokilla hunajaista vimmatoukka hunajaista hunajaista siiri vimma mokillahunajaista linnacruising hunajaista anu ja siiri vaakunan terassi hunajaista siiri eka koulupaiva marimekkoeka koulupaiva hunajaista siiri marimekkohunajaista ekaluokkalaiset hunajaista kasikadessa hunajaista lumpeet hunajaista mattopesullahunajaista siiri kalassa

 

Tapasin viimeksi Helsinginreissulla erään Sebastianin. Nuori suomenruotsalainen herrasmies istui minun ja Kaisun seuraan Kaikun terassilla. Hän esitti illan aikana kysymyksen, mikä jäi mietityttämään minua: Mistä sinä unelmoit?

Nopea vastaus hänelle herätti keskustelun, huomasimme ikäeron vaikutuksen unelmiimme. En tiedä haluaisinko matkata maailman ääriin yksin reppu selässä, elää hetkessä vailla huolta huomisesta, punkata siellä mistä työtä löytyy ja juhlia hiekkarannoilla aamunkoittoon. Mutta ovatko omat unelmani hänen unelmiaan pienempiä, tyydynkö unelmoimaan vähemmästä?

Suurin unelmani on elää ihan normaalia perhe-elämää Siirin kanssa. Myönnän eläväni elämääni osittain lapseni kautta, mutta samalla se tuottaa minulle suurinta onnea. Ensimmäinen koulupäivä, ystävien löytyminen, mökillä tonkiminen ja lampaiden syöttäminen…ne muistuttavat omasta lapsuudesta. Haaveilen, että voin tehdä Siirille onnellisen lapsuuden, antaa elämyksiä ja rakkautta. Pysyvyyttä.

Tottakai haluaisin matkustella maailmalla, mutta realiteetit ovat paremmin muistissa. En voi nähdä elämääni enää 20-vuotiaan silmälasien kautta. Ehkä eniten meitä erotti se, että nuorempana halusi elää vain tasan tarkkaan itseään varten. Nyt haluan jakaa sen kaiken rakkaimpieni kanssa. Elämä on loppujen lopuksi aivan samanlaista asuisi sitä Hämeenlinnassa tai Thaimaassa. Arki koittaa aina. Ja tärkeintä on, että sen arjen voi jakaa jonkun kanssa.

Näin eron jälkeen olen kaivannut todella paljon juuri sitä ihmistä, joka haluaisi jakaa tuon arjen kanssani. Että vierellä olisi ihminen, jonka kanssa voisin jutella niitä näitä iltojen tummuessa ennen nukkumaanmenoa. Jakaa asiat mitä näen päivän aikana. Ihmistä, joka on myös kiinnostunut Siiristä, minusta äidin roolissa.

Niistä minä unelmoin…mutta en voi väittää, etteikö mieleni toisinaan karkaa kaukaisille trooppisille saarille hiekkarannoille tanssimaan.

Mistä sinä unelmoit?

 

EHKÄ PIDÄT MYÖS

3 Comments

  1. Kiitos unelmasi jakamisesta.

    Minä unelmoin elämästä, johon kuuluu edelleen mies ja lapset(ainakin omat kolme ja jos Luoja suo, muutama lainalapsi).

    Ikää tulee väistämättä lisää ts. vanhenen, mutta niin vanhenee onneksi mun lapset ja mieskin.

    Että saisin tehdä unelmatyötäni, kätilönä.

    Pysyisin terveenä, ainakin suurinpiirtein, että kykenen itse solmimaan kengännauhat ja käymään kaupassa. Säilyttäisin virkeän ja iloisen mieleni.

    Ja muistaisin, mitä menin kauppaan ostamaan ja muistaisin ottaa kukkaron kotoa mukaan, ainakin pääsääntöisesti.

    Kykenisin nauttimaan luonnonkauneudesta ja kasvunihmeestä. Rakastan puutarhanhoitoa.

    Pystyisin tekemään käsitöitä: ompelemaan, virkkaamaan ja neulomaan. Ja saisin joskus lastenlapsia, joille saisin taas tehdä pieniä vaatteita.

    Saisin pitää kuuloni, että voisin kuunnella radiota. Ja näköni, jotta voisin lukea, aamulehden ja hyviä kirjoja.

    Etten kyynistyisi ja menettäisi elämäniloa ja pilkettä silmäkulmassa.

    Että tahtoisin rakastaa niin hyvinä kuin pahoina päivinäkin, kunnes kuolema meidät erottaa.

    Ja kun kuoltava on, voisi perhe kirjoittaa kuolinilmoitukseeni: kuoli elämästä kyllänsä saaneena.

    ” Elämä kantaa ja kuolema korjaa.”

    T. Satu Oulusta

  2. Ihana teksti. Nyt vasta tajusin, että tuskin olen ajatellut unelmien kehittymistä ja niiden muuttumista elämän varrella, vaikka se väistämätöntä onkin..
    Asia josta unelmoin eniten, on olla onnellinen. Tehdä työtä josta nauttii satasella ja rakastaa toista ihmistä niin paljon, että haluaa viettää koko loppuelämänsä hänen kanssaan. Molemmat asioita, joita pelkään, etten koskaan tule saamaan.

  3. Minä unelmoin kanssa arjesta, en niinkään jostakin tähtihetkistä. Unelmoin, että saan olla terve ja, että perheeni saa olla terve. Terveydestä ei oikein osaa unelmoida ennen kuin on menettänyt sen. Unelmoin pienistä hetkistä poikani kanssa, että arjen kiireissäkin osaisi pysähtyä nauttimaan, olemaan onnellinen. Unelmoin, etten vain elä ”sitten kuin elämää”. Tottakai unelmoin myös Galapacossaarista 🙂

    Ihania kuvia muuten, kaunis tunnelma ja todella kaunis Siiri!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *