MOI – TÄÄLLÄ TAAS

Moi. Ja hyvää uutta vuotta 2017!

Kaksi kuukautta vierähti hiljaiseloa täällä blogissa. Vihdoin koitti fiilis, että on aika palata. Kyselyitä blogin kohtalosta on tullut ja niin…toistaiseksi oli kyse vain rankahkon syksyn tuomasta hiljaisuudesta.

Joskus näin. Ja koska olen halunnut kuitenkin säilyttää tämän hyvänmielenpaikkanani, ei tuntunut oikealle tilittää mollivireisiä fiiliksiäni päivästä toiseen. Annoin siis aikaa itselleni.

Kaksi kuukautta on vierähtänyt Siiri etunenässä. Iltaisin leväten ja ihan perusjuttuja tehden. Viikonloppuisin olemme nauttineet toistemme läsnäolosta ja kamera on jäänyt nappaamatta kouraan. Eipä tuo sysimusta kaamoskaan auta inspiroitumaan. Juttujamme on tosin voinut seurata Instagramin puolelta, suhteellisen aktiivisesti kuvia on sinne päivittynytkin. Parasta on, kun on lopettanut stressaamisen siitä, ettei blogi päivity. Seitsemättä vuotta tätä tehneenä on vapauttavaa elää ilman blogia muutaman kuukauden. Se, että joulu jäi täysin touhuilematta…ei myöskään haitannut. Olen ottanut ansaitsemani blogiloman kaikkien vuosien jälkeen.

Näin uuden vuoden alettua tajuaa katsoa taakseen eri tavalla, psykologinen juttu…voi ottaa etäisyyttä kaikkeen tapahtuneeseen. Nyt on kaksi vuotta erosta kulunut tarkalleen ja vieläkin oireilen tietyissä jutuissa. Juhlapyhät ja arjen asioiden jakaminen olisi ihanaa kun perhe on ehjä. Silti yhteistyömme Villen kanssa toimii upeasti ja välit ovat sopivassa suhteessa etäiset ja läheiset yhtäaikaa. Mitä nyt joskus kaipaan miehen apua ihan käytännönasioissa. Ville auttaa kyllä jos pyydän. Yritän olla pyytämättä. Emme enää kuitenkaan vietä aikaa vapaalla yhdessä, mitä teimme vielä vuosi sitten.

Vuoden aikana oli myös parisuhde uuteen mieheen, millä jollain tavoin yritin tätä erotyhjiötäni täyttää tiedostamattani sitä silloin. Siis vahingossa sitä alkaa työntää uutta ihmistä Villen saappaisiin, meidän juttuihimme. Klassinen virhe. Liian paljon ehkä liian nopeasti. Lasten kanssa hengailut olivat siinä rajalla, että olemmeko siihen oikeasti valmiita vai emme, vaikka kaikki sujuikin hienosti sen suhteen. Ei sitä oikeasti itsekään tiennyt mitä parisuhteelta haluaa. Noh parin kuukauden tauko miehistä teki hyvää. Jollain tapaa tarkentui se, mitä IHAN OIKEASTI nyt haluan. Ja ketä kaipaan. Ja voinko luottaa uusiin ihmisiin. Voinko luottaa sydämeni jonkun toisen käsiin.

Mutta nyt on uusi vuosi ja puhtaalta pöydältä aloitetaan…hymy korvissa oikeastaan. Ei se rakkauselämäni ihan niin onnetonta olekaan…sain jopa timantin joululahjaksi ja lupauksen ettei se tulisi jäämään viimeiseksi 😉

Mutta mitä teille kuuluu? Pahoittelut että koomassani on jäänyt vastailematta kommentteihinne<3

Ja siis…

PS. Jos puut kasvattavat kuortaan paksummaksi vuosi vuodelta…niin ehkä mekin Siirin kanssa. Päällä Papun ihanat koivuisat kuosit. Hauska yksityiskohta tuo kultainen neliö muuten mustassa pilottirotsissa Siirillä 🙂 Tykkään!

 

EHKÄ PIDÄT MYÖS

7 Comments

  1. Just tänään mietin, että mihin katosit 🙂
    Tervetuloa takaisin siis 🙂 🙂

  2. Täälä oon käyny kurkkimassa millon ilmestyis uutta tekstiä ja ihan vasta Prismassa näin sua,mut en rohjennu kysyä ootko lopettanu vai pieni etäisyys kirjotteluun.. Kiva,että palasit taas kirjottelemaan!!😊

  3. Upea toi Papun Särö-paitamekko! Millaista kokoa se on – vastaako kokoaan vai onko onko pientä/ suurta mitoitusta? Mikä koko sinulla on?

  4. Mä jotenkin niiiin arvaan mitä on tapahtunut. Lyötiin kaverin kanssa just veikkaa, että keneltä oot saanut timantin 😁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *