RAKKAUDEN KESÄ 2016 – HEINÄKUUN KUVAT

hunajaista matti ottaa aurinkoahunajaista auringonlaskuHUNAJAISTA SIIRI UUSI KOTI KEITTIOhunajaista matti rillaaHUNAJAISTA SIIRIN LASITHUNAJAISTA SIIRI JA VAUVAhunajaista matti trasherhunajaista sysma maisemahunajaista marjullahunajaista marju aiti mummuhunajaista siiri vimmassaHUNAJAISTA SYSMAhunajaista aitihunajaista siiri pihaleikit vimmahunajaista riikkahunajaista siiri laivallahunajaista siiri suklaakakkuhunajaista mokilla syomassahunajaista siirihunajaista kukkakeittohunajaista mokilla martta ja siirihunajaista mansikka jaatelohunajaista metsamansikathunajaista karri kakkusiiri hunajaista riikan nimipaivathunajaista siiri linnanmaki maailmanpyorahunajaista riikka ja matti linnanmakihunajaista siiri hattarahunajaista matti linnanmakihunajaista siiri helsingissahunajaista lummelampiHUNAJAISTA RIIKKA JA MATTI RAKKAUShunajaista matoja kaivamassahunajaista matti ja siiri onkiihunajaista siiri onkiihunajaista siiri sarkihunajaista kesakukat pelargoniahunajaista auringonlaskuhunajaista siiri aamiainen mokillahunajaista pikkuvieras kesamokillahunajaista matti soutaahunajaista vahinkolaukaushunajaista sarkihunajaista siiri ja muurikkalettu ohjehunajaista siiri ja riikka uihunajaista siiri hoo mekkohunajaista mokilla mehilaispesa marimekko poytaliinahunajaista pihlajanmarjathunajaista siiri riippumattohunajaista kuvat virvelointihunajaista uimapatjahunajaista kesaaallothunajaista karvapyllyt kukassahunajaista kukat mokillaHUNAJAISTA AURINGONLASKU SIIRIHUNAJAISTA TIKKUPULLATHUNAJAISTA SIIRI VIMMAHUNAJAISTA VAUVAHUNAJAISTA VAUVA ANUHUNAJAISTA PAVLOVA KAKKU CAKEHUNAJAISTA SIIRI JA VAUVAHUNAJAISTA VILJAHUNAJAISTA LAMPAATHUNAJAISTA LAMPAITA SYOTTAMASSAHUNAJAISTA OMENAHUNAJAISTA SIIRI LAMPAATHUNAJAISTA AURINGONLASKU MOKILLA

Hei hei heinäkuu…

Taas kerran tuijotan näppistäni ja en tiedä mistä aloittaa. Kertoako kuulumisia vai fiilistellä. On tapahtunut niin paljon yhden loman aikana, niin paljon hyvää on tapahtunut ihan vaivihkaa.

Työvuoden stressin kaikottua oli ihana katsoa vierelle, siinä minulla on maailman ihanin tytär vierellä ja toisella puolella ihana mies. Jotka tulevat myös toimeen niin hyvin, etten voinut siitä edes uneksiakaan. Matti osaa olla Siirille läsnä niin luontaisesti, että huokailen taustalla vain ihastuksesta. Ihanaa on myös, että Matin lapset ovat olleet kanssamme mökillä ja uimapatjalta kolmen lapsen raikuva nauru sai meidät katsahtamaan toisiamme huojentuneina. Meillä viidelläkin on hyvä olla yhdessä.

Olemme heinäkuun aikana olleet paljon yhdessä lasten kera mutta myös kahden. Olemme tehneet Matin kanssa ihan pikkujuttuja, mutta samalla lähentyneet ihan valtavasti. Olemme aidosti oikeasti rakastuneet. Tai ehkä sen toisillemme ensimmäistä kertaa korvaan kuiskanneet kesäyössä niin, että sanat eivät edes tuntuneet riittämään sitä tunnelatauksen määrää. Kaksi niin erilaista ja yhtäaikaa samanlaista elämästä juopuvaa hullua. Meitä yhdistää tietynlainen rämäpäisyys ja välillä sitten räiskyykin. Mutta kun toista mököttäjää tarttuu t-paidan rintamuksesta ja vetää luokseen suudelmaan, ei voi toinen kuin heltyä. Isot jutut ovat käsissämme. Meistä on tullut oikeasti Me. Isolla ämmällä.

Tämä kesä tulee varmasti jäämään mieleen tuon humalluttavan olotilan vuoksi, mutta myös siitä, että ympärilläni on ollut muitakin niin rakkaita ihmisiä kesäisinä iltoina ja päivinä. Ystäviä, heidän vauvojaan, oma perheeni, mummuni, serkkuni, kummini. Jopa Ville.

Kun iltaisin olen paljain jaloin kävellyt mökkilaiturille auringonlaskua katselemaan, on olo ollut jotenkin niin hyvä. Eilen Siirin kanssa kaksin mökillä ollessamme mietin, että osaan vihdoin olla myös Siirin kanssa niin, että ei ole tunnetta Villen puuttumisesta. Se on vienyt eniten aikaa, tottua tähän kahden hengen perheeseeni. Ja että olen osannut iloita Siirin kotonaolosta ihan eri tavalla.

Siiri kasvaa sellaista vauhtia ja edelleen ihastuttaa kaikkia omalla ihmeellisellä ajattelullaan ja sielunsa syvyydellään. Siirin huumori on vailla vertaa ja tyttöni kasvaessa voimme aina vain enemmän jutella vaikeammistakin jutuista. Olen valinnut jo kauan sitten tien, että kerron Siirille kaiken hyvin totuudenmukaisesti ja nyt tuntuu, että se tuottaa hedelmää. Lapseni osaa ihmetyttää ymmärtäväisyydellään.

Meidän soutuveneeseen ei mahdu kuin kolme henkeä ja kalastusreissulla jonkun lapsista oli jäätävä maihin kanssani. Pieninpänä ja innokkaana Siiri ensin harmistui ihan valtavasti, kun pyysin häntä jäämään kanssani kun muut lapset ja Matti lähtisivät kalaan. Harmitus kaikkosi, kun Siiri tajusi poisjäännillään tehneen rakkaudenteon. Isommatkin lapset kaipaavat aikaa yhdessä isänsä kanssa ilman meitä. Onneksi saatoimme tehdä heille tikkupullataikinan valmiiksi, ja yhdessä luoda uusia elämyksiä sakillamme.

Tällaisia pieniä juttuja tässä käydään läpi ja opetellaan olemaan tässä kombossa kukin omalla tahollaan. Toivon, että lapset ymmärtävät sen, ettei omaa vanhempaa tule koskaan uusi puoliso korvaamaan. Mutta läsnä haluan olla ja oppia rakastamaan, huolehtimaan, kuuntelemaan, olemaan turva ja tuki heille kuten Siirille olen. En vanhempana enkä vain ystävänä. Aikuisena johon voi luottaa.

Vaikka olemme heiluneet kesätuulessa villeinä ja vapaina, luonto näyttää merkeillään syksyn olevan tulossa. Vilja kellertyy, pihlajanmarjat myös. Omenat ovat saaneet punaiset posket lähitilan pihassa, kun kävimme viemässä rentunruusuja lampaille.

Syksyn kummallinen läsnäolo tuntuu, ja unissani olen jo palannut töihin. Olen hiihtänyt, vaeltanut metsässä, pelannut jääkiekkoakin. Voi värikäs mielikuvitukseni valmistelee minua jo työvuoden seikkailuihin. Silti öisen pissareissun jälkeen on ihanaa vetää nuo kaksi nukkuvaa kainaloon ja hengähtää…vielä on heinäkuu Riikka hyvä. Ja ulkona usvainen loppukesän aamu. Lomaillaan siis vielä hetki, olen kohta arkeen valmis…en silti vielä tänään. 😉

……

Hitto olen onnellinen. Nyt juuri tässä yksin naputellessani tätä teille. Ja sisältä niin paljon vahvempi kuin vuosiin.

 

Continue Reading

HEI MÄ OON ELOSSA! MIETTEITÄ EROVUODEN JÄLKEEN

hunajaista talvihunajaista perttulan rantahunajaista perttulan rantaahunajaista perttula talliperttula peltokuurankukka perttulahunajaista riikka selfiehunajaista perttula polkuhunajaista heinat pellolla perttulahunajaista riikka selfie perttula

Tasan vuosi sitten, sain kuulla tekeväni elämäni suurimman virheen. Tein lähtöä kuin muuttolintu yhteisestä kodistamme ja elämästämme. Pelotti niin valtavan paljon, ja niin pelotti Villeä myös. Jollain tapaa tuolloin ei osannut ajatellakaan millainen matka tämä erovuosi tulee olemaan. Olen käynyt läpi sellaista tunneskaalaa vuoden aikana, että heikompia hirvittää. Ja tämän erovuoden jälkeen, saatuani uuden kodin kuntoon kävelin ensimmäistä kertaa yksin Perttulan huurteisella pellolla, huusin sisälläni niin kovaa kuin pystyin: ”OLEN ELOSSA!” ”SELVISIN!” ”OLEN ONNELLINEN!”

Auringonsäteet ja hyytävä viima tuntuivat niin puhdistaville, että mietin…olen valmis ehkä kokoamaan muutaman rehellisen ajatuksen kaikesta.

Vaikka kuinka olen täällä painottanut, sitä että osaamme olla aikuisia ja käyttäytyä ja ottaa Siirin kaikessa huomioon…on niitä hetkiä kun olisimme molemmat voineet toimia toisin ja jättää asioita sanomatta lapsemme korvien kuunnellessa. Pitkän sopuisan vaiheen jälkeen syksyn lähentyessä loppuaan aloimme ottaa etäisyyttä toisiimme. Vihdoinkin, ajattelette ehkä. Siihen asti oli kaikki tuntunut hyvälle, mutta pikkuhiljaa molempien jatkaessa elämiään eteenpäin, toikin se haasteita sovulle.

Mitä olen huomannut, meillä on paljon pelisääntöjä vielä sopimatta ja juuri eilen viesteilimme Villen kanssa, että meidän pitää istua yhdessä alas ja käydä läpi joitakin juttuja. Täysin vittuilutta ei tätäkään keskustelua käyty, mutta silti salaa tiedän, että molemmat välittävät vielä – helvetin paljon. On kuitenkin välittämistä ilman yhdessäolohalua.

Olen onnellinen, että Villekin on löytänyt ihmisen rinnalleen, ja itse olen tapaillut reilut pari kuukautta aivan ihanaa miestä. Mutta koska tällä iällä menneisyys on vahvemmin meidän elämissä mukana, se laittaa samaan soppaan yhteensä neljä eronnutta lapsellista ihmistä. Tällä hetkellä suhteet tosin ovat niin alussa, ettei meidän ole niitä tarvinut sovitella yhteen mitenkään. Kauhulla odotan tällaista komboa. Tai ehkä kaikki menee luonnollisesti, kuka tietää.

Olen itse löytänyt ihmisen, jonka vierellä tuntuu, että olen maailman onnellisin ja että kun näemme, maailmaan ei mahdu muita kuin me kaksi. Hetket vievät niin mennessään, että kaksi päivää yhdessä lentää siivillä…olemme tehneet niitä tavallisia juttuja, käyneet leffassa, syömässä, juoneet punaviiniä sohvalla aamuun, pussailleet loputtomasti, shoppailleet, vaeltaneet Perttulan pelloilla, ajelleet autolla ilman määränpäätä…ennen kaikkea nauraneet ja olleet onnellisia. Jopa itkeneet ja riidelleetkin. Olemme puhuneet käsittämättömän paljon, ja parasta onkin, kun on ihminen jonka kanssa keskustelu on niin luontevaa, avointa ja helppoa.

Se on jännä, miten sitä helposti vertaa uutta ihmistä siihen, joka on ollut vierellä lähes 12 vuotta ja olettaa toisen toimivan Villen tavoin. Myös olen huomannut itselläni taipumusta luoda jonkinlaista haavekuvaa toisesta ja toisinaan kun se ei täsmääkään kohtaan kriiseilyä. Kriiseilyä on ollut myös sen kanssa, kun deittailu ei ole niin jokapäiväistä kuin joskus aikoinaan lapsettomana sinkkuna oli Villen tavatessani. Lapset ja heidän hoitovuorot ja menot vaikuttavat. Ja ikävöin, kyllä…ikävöin tätä miestä paljon!

Vaikeaa on myös olla tuomatta vanhan suhteen pettymyksiä ja kompastuskiviä uuteen suhteeseen vaikka kuinka yrittäisi pitää ne loitolla. Niin se menee, ihmiset joiden kanssa olemme viettäneet aikaa muokkaavat meistä sellaisen mitä olemme nyt. Mutta pääasia on, että ei varsinaisesti vertaa toista kokoajan exään…ainakaan negatiivisessa mielessä. Tällä hetkellä vierelläni on ihminen, joka on niin mahtava ja positiivinen tyyppi, että en voi kuin huokailla ihastuksesta.

Ville on suhtautunut tähän upeasti, itse en voi sanoa ihan niin hienosti ottaneeni Villen treffailua. Ehkä olen todella omistushaluinen ja näihin tilanteisiin liittyi myös pelisäännöt, mitä ei noudatettu Villen puolelta ihan niin kuin pitäisi. Noh, toivottavasti nyt helpottaa.

Mutta miten minä itse ihmisenä…tunnen olevani vahvempi kuin koskaan. Olen selvinnyt ja oppinut olemaan itsekseni, vaikkei se minulle luonnollista ole vieläkään. Olen oppinut katsomaan itseäni peilistä niin, että arvostan itseäni ja näen peilissä mahtavan ja onnelisen mimmin. Silti olen saanut tietyllä tapaa siipeeni, suren eniten sitä, ettemme villen kanssa selvinneet. Meistä tuli niitä jotka luovuttavat ennemmin kuin elävät onnellisina elämiensä loppuun saakka. Teimme silti oikean ratkaisun, kyllä hitossa teimmekin! Molemmat näyttävät fyysisestikin paremmille ja onnellisemmille, huolehdimme itsestämme ja suhde Siiriin on molempien osalta voimistunut.

Siiri tämän kaiken keskellä on ollut aurinkoinen ja ihana, joskus mietin vieläkin, koska tämä kolahtaa Siiriin. Toivottavasti ei vasta murrosiässä. Siiri on nauttinut tämän erovuoden keskellä normaalista lapsen elämästä nähden ystäviä, leikkien, oppien koulussa uusia asioita. Tuoden kotiin mahtavan todistuksenkin. Siitä, jos jostain saan onnella onnellinen.

Tottakai näin jouluna iski ihan valtava haikeus, suru siitä ettemme vietä juhlapyhiä ehjänä perheenä. Vietimme ne silti yhdessä. Viime yönä kun vuosi vaihtui, halasimme, me kaikki kolme. Mietin mielessäni rakettien poksuessa taustalla, että toivottavasti kaikki pahat henget oikeasti katoavat elämästämme. Villeä halasin vielä erikseen niin, että kyyneleet valuivat molemmilta. Siinä hän silti on vierelläni, exäni, aviomieheni, rakkaimpani monien vuosien ajalta. Eikä side voi katketa. Tai se ei saa katketa.

Siinä haastetta uusille puolisoille. 2016 bring it on!!!

 

Ihanaa, hyvää ja onnellisempaa uutta vuotta 2016 kaikille lukijoilleni! Kiitos, että olette siellä! Pus pus!

 

Continue Reading