SYDÄN SYKKYRÄLLÄ – SYKSYN FIILIKSIÄ JA KUULUMISIA

hunajaista rakkaus matti

En tiedä mistä aloittaa, päässä on pyörinyt viimeisen kuukauden aikana niin paljon ajatuksia siitä missä elämäni nyt kulkee. Olen alusta alkaen ollut tänne hyvin avoin ja luottanut siihen, että te ihanat lukijani ymmärrätte minua jollain tasolla. Tätä aihetta olen vältellyt jo 1,5 kuukautta, mutta ehkä vihdoin on aika kirjoittaa se kaikki ylös mitä olen päässäni viimeiset viikot pyöritellyt.

Vuosi sitten Tinderistä löytyi jotain ihanaa, ihminen joka sai minut heräämään unesta ja ihastuin. Ihastuin valtavalla voimalla ihmiseen, joka tuntui heti ensimmäisestä tapaamisesta sieluntoverille…niin tutulle, kuin hän olisi aina ollut osa elämääni. Mutta kun kaksi pitkästä parisuhteesta eronnutta löytää toisensa, on paljon pureskeltavaa menneisyyksien ja entisten puolisoiden kanssa.

On vaikeaa olla tuomatta vanhan parisuhteen pelkoja uuteen suhteeseen, ja viimeisen vuoden aikana kävin valtavaa painiskelua oman tunne-elämäni kanssa, kuinka luottaa toiseen…siihen, että hän haluaa olla kanssani vaikka menneisyyden haamut vielä roikkuvat yllä. Kuinka rakastaa miestä, jonka exä haluaa hänet vielä takaisin? Näiden hetkien seurauksena oli niiiiin monia yöllisiä keskusteluja, joskus ovet paukkuen lähtemisiä ja yhteenpalaamisia. En koskaan päässyt jutussa siihen pisteeseen, missä minulla on täysin sellainen olo, että tämä mies haluaa minut. Isolla Hoolla, niin että rintaa puristaa kun on erossa minusta ja kukaan muu ei paikkaani voisi korvata. On vaikeaa olla miehen rinnalla joka on flirtti, samalla siinä oli kiehtovaakin…pahan pojan kesyttäminen on kai jokatoisen naisen haave…eivät ihmiset silti kai muutu.

Lopulta pelkoni osoittautuivatkin todeksi, löysin itseni laastarin roolista. Minut jätettiin.

Näin. Sen sanon ääneen.

Ison työn olen itseni kanssa tehnyt tässä parissa kuukaudessa. Itkenyt ja ihmetellyt, eikö rakkaus aina riitäkään, ja mitä olisin itse voinut tehdä toisin?

Lopulta on voimauttavaa huomata, että päivät alkavat pikkuhiljaa lipua ajattelematta häntä, hymy palaa huulille ja usko siitä, että on olemassa joku toinen tuolla jossain minua varten. Surullinen olen silti. Sillä pelissä oli lapset kaikki. Tulen ikävöimään hänen lapsiaan hamaan tulevaisuuteen ja niin Siirikin. Monta asiaa kolahteli paikoilleen ja silti varmuutta juttuun ei koskaan löytynyt. Sellaista varmuutta, että voi rauhoittua ja nauttia vain kyydistä. Varmuutta siitä, ettei riidan myötä toinen lähde.

Ihana mies. Jollekin toiselle joskus kun menneisyyden demonit on kukistettu.

Demoneita on siis minullakin, ja suhteiden kariutuminen on aina kahden kauppa. Niin se metsä kai vastaa kuin sinne huudetaan.

Kiitollinen olen siitä, että mitä sain kokea vuoden aikana ja kiitollinen olen siitä, että olen katsonut peiliin paremmin kuin koskaan ennen. On myös vaarallista alkaa tutkiskelemaan itseään suurennuslasilla. Huomasin, että ehkä minun on tosissani oltava yksin…pitkään. Kuka siis olinkaan? Mitä haluan elämältäni?

Kompromisseja en enää halua. Haluan, että olen toiselle ykkönen ja tunnen oloni varmaksi ja rakastetuksi ehdoitta.

Ja voi ystäväni…en voisi olla kiitollisempi taas <3 Olen saanut purkaa ja kuulla sanoja joita tarvitsin alamäessäni. Olen arvokas ja mahtava tyyppi, ja joku mies saa minusta maailman huomaavaisimman ja rakastavimman mimmin vierelleen. Mutta minulle kelpaa jatkossa vain sellainen, joka arvostaa minua. Tällaisena kuin olen. (Ikuinen klishee).

Sydänsuruissa on huonompi homma se, että musiikin kuunteleminen saa ihan sekaisin. Mielialat heittelevät vihasta suruun ja rakkaudesta ikävään. Suljin radioni ja kuuntelin sisimpääni hetken. Ja kun musiikki taas palasi, tiesin…että voiton puolella ollaan…

Vaikka talvi on tulossa, ensi kertaa en pelkää yksinäisiä iltoja ja sitä ettei minulla olekaan ketään kenen viereen käpertyä viltin alle. Nyt on vain aika samoilla metsissä yksin ja hoitaa arkea ja Siiriä niin hyvin kuin mahdollista. Ties vaikka siellä metsäpolulla tulee joskus vastaan joku joka hymyilee minulle takaisin.

 

Continue Reading

RAKKAUDEN KESÄ 2016 – HEINÄKUUN KUVAT

hunajaista matti ottaa aurinkoahunajaista auringonlaskuHUNAJAISTA SIIRI UUSI KOTI KEITTIOhunajaista matti rillaaHUNAJAISTA SIIRIN LASITHUNAJAISTA SIIRI JA VAUVAhunajaista matti trasherhunajaista sysma maisemahunajaista marjullahunajaista marju aiti mummuhunajaista siiri vimmassaHUNAJAISTA SYSMAhunajaista aitihunajaista siiri pihaleikit vimmahunajaista riikkahunajaista siiri laivallahunajaista siiri suklaakakkuhunajaista mokilla syomassahunajaista siirihunajaista kukkakeittohunajaista mokilla martta ja siirihunajaista mansikka jaatelohunajaista metsamansikathunajaista karri kakkusiiri hunajaista riikan nimipaivathunajaista siiri linnanmaki maailmanpyorahunajaista riikka ja matti linnanmakihunajaista siiri hattarahunajaista matti linnanmakihunajaista siiri helsingissahunajaista lummelampiHUNAJAISTA RIIKKA JA MATTI RAKKAUShunajaista matoja kaivamassahunajaista matti ja siiri onkiihunajaista siiri onkiihunajaista siiri sarkihunajaista kesakukat pelargoniahunajaista auringonlaskuhunajaista siiri aamiainen mokillahunajaista pikkuvieras kesamokillahunajaista matti soutaahunajaista vahinkolaukaushunajaista sarkihunajaista siiri ja muurikkalettu ohjehunajaista siiri ja riikka uihunajaista siiri hoo mekkohunajaista mokilla mehilaispesa marimekko poytaliinahunajaista pihlajanmarjathunajaista siiri riippumattohunajaista kuvat virvelointihunajaista uimapatjahunajaista kesaaallothunajaista karvapyllyt kukassahunajaista kukat mokillaHUNAJAISTA AURINGONLASKU SIIRIHUNAJAISTA TIKKUPULLATHUNAJAISTA SIIRI VIMMAHUNAJAISTA VAUVAHUNAJAISTA VAUVA ANUHUNAJAISTA PAVLOVA KAKKU CAKEHUNAJAISTA SIIRI JA VAUVAHUNAJAISTA VILJAHUNAJAISTA LAMPAATHUNAJAISTA LAMPAITA SYOTTAMASSAHUNAJAISTA OMENAHUNAJAISTA SIIRI LAMPAATHUNAJAISTA AURINGONLASKU MOKILLA

Hei hei heinäkuu…

Taas kerran tuijotan näppistäni ja en tiedä mistä aloittaa. Kertoako kuulumisia vai fiilistellä. On tapahtunut niin paljon yhden loman aikana, niin paljon hyvää on tapahtunut ihan vaivihkaa.

Työvuoden stressin kaikottua oli ihana katsoa vierelle, siinä minulla on maailman ihanin tytär vierellä ja toisella puolella ihana mies. Jotka tulevat myös toimeen niin hyvin, etten voinut siitä edes uneksiakaan. Matti osaa olla Siirille läsnä niin luontaisesti, että huokailen taustalla vain ihastuksesta. Ihanaa on myös, että Matin lapset ovat olleet kanssamme mökillä ja uimapatjalta kolmen lapsen raikuva nauru sai meidät katsahtamaan toisiamme huojentuneina. Meillä viidelläkin on hyvä olla yhdessä.

Olemme heinäkuun aikana olleet paljon yhdessä lasten kera mutta myös kahden. Olemme tehneet Matin kanssa ihan pikkujuttuja, mutta samalla lähentyneet ihan valtavasti. Olemme aidosti oikeasti rakastuneet. Tai ehkä sen toisillemme ensimmäistä kertaa korvaan kuiskanneet kesäyössä niin, että sanat eivät edes tuntuneet riittämään sitä tunnelatauksen määrää. Kaksi niin erilaista ja yhtäaikaa samanlaista elämästä juopuvaa hullua. Meitä yhdistää tietynlainen rämäpäisyys ja välillä sitten räiskyykin. Mutta kun toista mököttäjää tarttuu t-paidan rintamuksesta ja vetää luokseen suudelmaan, ei voi toinen kuin heltyä. Isot jutut ovat käsissämme. Meistä on tullut oikeasti Me. Isolla ämmällä.

Tämä kesä tulee varmasti jäämään mieleen tuon humalluttavan olotilan vuoksi, mutta myös siitä, että ympärilläni on ollut muitakin niin rakkaita ihmisiä kesäisinä iltoina ja päivinä. Ystäviä, heidän vauvojaan, oma perheeni, mummuni, serkkuni, kummini. Jopa Ville.

Kun iltaisin olen paljain jaloin kävellyt mökkilaiturille auringonlaskua katselemaan, on olo ollut jotenkin niin hyvä. Eilen Siirin kanssa kaksin mökillä ollessamme mietin, että osaan vihdoin olla myös Siirin kanssa niin, että ei ole tunnetta Villen puuttumisesta. Se on vienyt eniten aikaa, tottua tähän kahden hengen perheeseeni. Ja että olen osannut iloita Siirin kotonaolosta ihan eri tavalla.

Siiri kasvaa sellaista vauhtia ja edelleen ihastuttaa kaikkia omalla ihmeellisellä ajattelullaan ja sielunsa syvyydellään. Siirin huumori on vailla vertaa ja tyttöni kasvaessa voimme aina vain enemmän jutella vaikeammistakin jutuista. Olen valinnut jo kauan sitten tien, että kerron Siirille kaiken hyvin totuudenmukaisesti ja nyt tuntuu, että se tuottaa hedelmää. Lapseni osaa ihmetyttää ymmärtäväisyydellään.

Meidän soutuveneeseen ei mahdu kuin kolme henkeä ja kalastusreissulla jonkun lapsista oli jäätävä maihin kanssani. Pieninpänä ja innokkaana Siiri ensin harmistui ihan valtavasti, kun pyysin häntä jäämään kanssani kun muut lapset ja Matti lähtisivät kalaan. Harmitus kaikkosi, kun Siiri tajusi poisjäännillään tehneen rakkaudenteon. Isommatkin lapset kaipaavat aikaa yhdessä isänsä kanssa ilman meitä. Onneksi saatoimme tehdä heille tikkupullataikinan valmiiksi, ja yhdessä luoda uusia elämyksiä sakillamme.

Tällaisia pieniä juttuja tässä käydään läpi ja opetellaan olemaan tässä kombossa kukin omalla tahollaan. Toivon, että lapset ymmärtävät sen, ettei omaa vanhempaa tule koskaan uusi puoliso korvaamaan. Mutta läsnä haluan olla ja oppia rakastamaan, huolehtimaan, kuuntelemaan, olemaan turva ja tuki heille kuten Siirille olen. En vanhempana enkä vain ystävänä. Aikuisena johon voi luottaa.

Vaikka olemme heiluneet kesätuulessa villeinä ja vapaina, luonto näyttää merkeillään syksyn olevan tulossa. Vilja kellertyy, pihlajanmarjat myös. Omenat ovat saaneet punaiset posket lähitilan pihassa, kun kävimme viemässä rentunruusuja lampaille.

Syksyn kummallinen läsnäolo tuntuu, ja unissani olen jo palannut töihin. Olen hiihtänyt, vaeltanut metsässä, pelannut jääkiekkoakin. Voi värikäs mielikuvitukseni valmistelee minua jo työvuoden seikkailuihin. Silti öisen pissareissun jälkeen on ihanaa vetää nuo kaksi nukkuvaa kainaloon ja hengähtää…vielä on heinäkuu Riikka hyvä. Ja ulkona usvainen loppukesän aamu. Lomaillaan siis vielä hetki, olen kohta arkeen valmis…en silti vielä tänään. 😉

……

Hitto olen onnellinen. Nyt juuri tässä yksin naputellessani tätä teille. Ja sisältä niin paljon vahvempi kuin vuosiin.

 

Continue Reading